Sain ensimmäisen oman puukon yhdeksän vuotiaana. Veistin mummulan pihassa kaadetun männyn oksasta pistoolin. Muoto oli kapulassa lähes valmiina. Kuoria se piti. Itse tehty, oikea, 1700-luvun ranskalainen musketti. Puu laajensi askartelijan mahdollisuuksia. Rakensin öljynporauslauttoja. Veistin Armadan purjelaivoja, joista yksikään ei pysynyt pystyssä ja sukellusveneen, joka ei uponnut.
Kun innostuin kalastuksesta veistin vaappuja. Ensimmäisen taimenen nappasin Parkanon Viinikanjoesta itse tehdyllä vaaleanpunaisella pyörykällä, jonka kuulemma piti karkottaa kalat monta kilometriä alavirtaan.
1992 aloitin puuseppäopinnot Ikaalisissa. Tykkäsin puusta ja porukasta, mutta pelkäsin konesalin isoja mouruavia raajanirrottimia. Eräänä karmeana, kuuraisena aamuna meidän piti kasata sahalta tulleet lankut taapeliin kuivamaan. Maassa jökötti moottorisaha. Me opiskelijat seisoimme piirissä sen ympärillä. Jokaisen pitäisi tarttua siihen vuorollaan, vetää se käyntiin ja sahata. Tämä ei ollut minua varten. Olin herkkä ja runollinen poika. Takamaalle piilotettu glamrock-tähti., hopea renkaita ranteessa ja sulkia tukassa. Olin väärässä paikassa, mutta oikeilla jäljillä.
Seuraavana vuonna pääsin Kankaanpään taidekouluun. Opiskelin taidemaalariksi. Kuvanveisto ei ollut edes mahdollisuus, sen todistamiseen riitti ensimmäisen vuosikurssin kipsijalka. Veisto näytti karulta ja karkealta. Veistäjät olivat erilaisia. Outo, kunnioitusta herättävä, haalareissa vaeltava lahko, joka läträä sulaa metallia ja silpoo kiveä.
Aloitin puun veiston vasta punaisen talon pihamaalla vuosituhannen vaihteessa. Nautin kyllä kiviaidan kokoon pyörittelystä ja halkopinojen kasaamisesta, mutta taidetta ei tehdä pelkästään omaksi iloksi. Siihen aikaan minulla ei ollut ainuttakaan riittävän innostavaa, mihinkään kantavaa ideaa maalattavaksi. Puuta taas oli kaikkialla ympärillä. Tuulenkaatoja, rakennusjätettä ja rantaan ajautuneita kappaleita. Moottorisahakin oli tullut tutuksi polttopuita tehdessä.
 |
| Muuri. Ensimmäinen valmistunut puuveistos. 2003 |
 |
| Varhaisia veistoksia ryhmäkuvassa. 2004. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti