Olen Kimmo Ylönen. Kuvataiteilija. Asun ja työskentelen Norrskatan saarella, vähän vajaa neljä kilometriä korppoon Galtbystä pohjoiseen. Rakennan puuveistoksia ja teen tilaisuuden tullen ympäristötaidetta.
Valmistuin Kankaanpään taidekoulusta jouluna -96. Olin hyvin hämilläni. Yhtäkkiä maailma ei ollutkaan vain pienen Satakuntalaisen kaupungin kokoinen. Kaupungin, jossa ahersivat maailman lahjakkaimmat taideopiskelijat, kaikki sattumalta minun ja viereisillä vuosikursseilla ja asuivat ne muut, jotka tuntuivat katsovan meitä kuin sirkuksen kummajaisia.
Ville papalle tuli Erä-lehti ja numerosta 5/97 löysin ilmoituksen. "Korppoon kunnassa mökki saaren rannalla, kalastusmahdollisuus. Parvi, sauna. Pitkäaikainen vuokrasopimus etusijalla." Soitin, puhuin ruostunutta ruotsia, ampaisin katsomaan ja vuokrasin saman tien mökin vuodeksi. Palasin pystyttämään päättötyönäyttelyä Porvoon Taidetehtaalle. Isä hommasi sillä välin pojalle perämoottorin.
Valmistuin Kankaanpään taidekoulusta jouluna -96. Olin hyvin hämilläni. Yhtäkkiä maailma ei ollutkaan vain pienen Satakuntalaisen kaupungin kokoinen. Kaupungin, jossa ahersivat maailman lahjakkaimmat taideopiskelijat, kaikki sattumalta minun ja viereisillä vuosikursseilla ja asuivat ne muut, jotka tuntuivat katsovan meitä kuin sirkuksen kummajaisia.
Ville papalle tuli Erä-lehti ja numerosta 5/97 löysin ilmoituksen. "Korppoon kunnassa mökki saaren rannalla, kalastusmahdollisuus. Parvi, sauna. Pitkäaikainen vuokrasopimus etusijalla." Soitin, puhuin ruostunutta ruotsia, ampaisin katsomaan ja vuokrasin saman tien mökin vuodeksi. Palasin pystyttämään päättötyönäyttelyä Porvoon Taidetehtaalle. Isä hommasi sillä välin pojalle perämoottorin.
Palalot on pieni metsäinen saari noin kolme kilometriä Norrskatasta itään. Sen rannoille on siroteltu muutama mökki. Olin ainoa vakituinen asukas. Opettelin ajamaan veneellä. Lämmitin puilla, pumppasin vettä kaivosta ja kipaisin ulkohuusiin. Tiistaisin ja torstaisin hiljennyin kuuntelemaan patteriradiosta Kansakunnan kahvituntia. Illan tullen sytytin kynttilöitä, vuolin pieniä veistoksia kohisevan kaasuvalon ääreen kyyristyneenä ja pelkäsin pimeää.
Vuoden kuluttua muutin Norrskataan. Rivitaloasunnossa oli suihku ja suihkussa lattialämmitys. Sitä seuraavassa kodissa taas oli kaikki paitsi mukavuudet. Talo oli pieni ja punainen. Pihassa oli liiteri ja vieressä perunamaa. Oli ankkalampi, rantasauna ja venevaja, johon talvella sai sahattua sisäavantouimalan. 2004 muutin kyläkoululle. Vuonna -54 rakennettuun keltaiseksi rapattuun kivitaloon, josta kello ulospäräytti viimeiset neljä oppilasta toukokuussa 2002.
Kaasulampun vierestä työhuone on muuttanut kahden ulkovajan, parin keittiön pöydän ja jumppasalin kautta kellariin. Kammio on matala, talvella kolea ja jyrkkien portaiden sekä kiemuraisen käytävän takana. Tietysti kaipaan salin avaruutta ja kolmea isoa ikkunaa merinäköalalla, mutta on tässäkin puolensa, parhaana se, etteivät täällä muut käy. Työskennellessä olen niin omissa maailmoissa, että satunnnainen vieras yllättää aina ikään kuin housut kintussa. Itsekseen ja palikoille juttelu vaihteelta ei noin vaan käännetä niitä näitä naapurille rattaalle. Jo pelkkä häiriön häviävä mahdollisuus voi estää uppoutumisen. Siksi teen työni kolmen lautan takana.
Kaasulampun vierestä työhuone on muuttanut kahden ulkovajan, parin keittiön pöydän ja jumppasalin kautta kellariin. Kammio on matala, talvella kolea ja jyrkkien portaiden sekä kiemuraisen käytävän takana. Tietysti kaipaan salin avaruutta ja kolmea isoa ikkunaa merinäköalalla, mutta on tässäkin puolensa, parhaana se, etteivät täällä muut käy. Työskennellessä olen niin omissa maailmoissa, että satunnnainen vieras yllättää aina ikään kuin housut kintussa. Itsekseen ja palikoille juttelu vaihteelta ei noin vaan käännetä niitä näitä naapurille rattaalle. Jo pelkkä häiriön häviävä mahdollisuus voi estää uppoutumisen. Siksi teen työni kolmen lautan takana.
 |
| Liiterissä 2003. Taide-lehti tavoittaa ja kutsut kulkevat. |
