sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Nelipyöräisiä.

Maatuvan auton haju.

Kerran ne kimalsivat. Männät kiskoivat tehoa öljystä kiiltävistä pytyistä. Nopeusmittarin neula nousi. Keula kääntyi leveästi autokauppiaan pihasta.

Romua. Ruoste pilkkoo, sammal peittää. Ampiaiset tekevät pesän.


Porsche. Tässä seisoo traktori viistoparkissa. Työkalut maata muokkaavista satoa korjaaviin näyttävät putoilleen niille sijoilleen pitkin metsiä ja pientareita.





Luulen tuntevani. Vanha VW kupla. Ja olen väärässä. Ifa F9.



Volkswagen Derby.



Opel. Tämmöinen oli kaverilla.



Toinen Opel. Aika monella kaverilla taisi olla näitä.



?



?



Saab 99. Näitä oli tässä pihassa neljä vuosikertaa.



Skoda ja Saab.



?



Taidonnäyte. Miten kuski pääsi ulos?



Pitikö rakentaa matkailuauto?



Maitopulloja kuljettava britti?



Takametsän kierrätyskeskuksia riittää yli maanpiirin.



Mitsubishi Lancer.



Hanomag Henschel














sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Siruja Simosta Koivuun.

Tunnustelin kylmiä väreitä. Ne nousivat vartalon alta, avaruudesta selkärangan ja makuupussin välissä. Jäykkien poronkarvojen hyytävä maininki kohosi koko ruumiin mitalta, ohimoilta varpaiden kärkiin. Jäin odottamaan seuraavaa ja yhä uudelleen se yllätti.

Heräsin kuun valoon. Teltta oli Hömmönkosken laavussa. Simojoki kohisi penkan alla. Kuume oli laskenut. Aamulla voi jatkaa matkaa.

Viivyttelin teltan purkamista. Söin puuroa ja mansikkamarmeladia. Keitin kahvit. Luin sytykkeeksi tuotuja sanomalehtiä, Pohjolan uutisia heinäkuun alusta. Epävarmana, jaloillani torkkuvana lähdin liikkeelle. Edessä odotti tie Sompujärven kautta Koivuun, Kemijoen rantaan. Kartta lupasi aluksi seitsemäntoista kilometriä ilman taloja, kahdella tienhaaralla. Rinkassa painoivat neljän päivän eväät ja vesipussi oli jokea täynnä.



Tiellä nro. 923.


Martimoaavan opaste lupaa patikoivalle perheelle hauliryöpyn.



Matka taittui. Aurinko yllytti käärimään hihat. Eväät maistuivat. Ja päivä venyi.

Tavoittelin tonttia Sompujärven rannasta.  Kartalla toiveita herättänyt määränpää oli rytöä, tiheää koivikkoa ja lettoa. Ei siinä voinut huuhtoa paitaa tai täyttää kattilaa. Jatkoin kulkua peltoaukealle, mutta katsoin sen lopulta liian aukeaksi. Tuhannet hyttyset leimasivat päätöksen.

Jatkoin mäen päälle ja kuin varkain tervolaan. Vasemmalle kintaalle lähti tie, jonka yli lumi oli talvella taivuttanut koivun. Hakkuuaukean takana siinsi pitkästä aikaa oikea maisema.

Aurinko painui männikön taa. Ilma viileni. Tuskastuin hyttysiin. Äreänä ja haluttomana kyyristelin pastakattilan yllä. Tunnistin liian pitkän päivän oireet. Ensimmäistä kertaa jalkoja särki toden teolla.

Tunnustelin kipua. Se oli peräisin avaruudesta makuupussin perällä. Kolea kuuden tuuman rautanaula painui määrätietoisesti vasemman jalan päkiään. Puristin jalkaterän sormien väliin. Ohjasin kivun kiertoradalle käsivarren ja olkapään kautta ristikulmaan, oikean jalan varpaiden juureen. Matkalla se laimeni ja haipui. Nukahdin kieppiin.



Muinainen päällysteenpaikkapiirros.



Heräsin hyvän olon tunteeseen, niin voimakkaaseen, että kurkistin ulos teltan oviaukosta ja varmistin olevani yhä saman aukean laidassa, samalla matkalla. Kuu valaisi tutun todellisuuden. Jatkoin tyytyväisenä unia. Aamulla mustikat olivat kuurassa.

Päätin pysyä kohtuudessa. Kävelisin Tervolan tienhaaraan tai korkeintaan Venekumottuun. Mutta jos kuitenkin jatkaisin vielä seuraavaan tienhaaraan voisin saman tien kävellä Runkausjoen varteen.

Päivä oli suurenmoinen. Täytin laaksossa vesivarastot. Kannoin kahvipannua eväspaikkaa etsien. Se löytyi laakealta kiveltä metsän siimeksestä. Myöhäisen lounaan keitin metsästysseuran kodasta. Sen muovitaljaan oli piirretty nainen verkkosukissa. Vastapäisellä seinällä luki suurin hiilellä huitaistuin kirjaimin RINTALIIVIT.


Herkkää viivaa kodan seinässä. Lehmikumpu.

Tiellä liikkui paljon autoja. Useimmilla oli peräkärry ja kyydissä merkillinen lasti. Nippu armeijan polkupyöriä, pari moottorikelkkaa, soppatykkejä. Valtavalla lavetilla kyydittiin maastomaalattuja koppiautoja.


Syy selvisi, kun taas rantanäkymiin pettyneenä jatkoin matkaa yli Runkausjoen. Mäellä oli puolustusvoimien varikko. Siellä oli pidetty huutokauppa. Pohjois-Karjalainen porukka oli ostanut radioautona palvelleen Gazin. Vaunu hyytyi 150 metriä portin jälkeen. Kotitalliin olisi vielä lähemmäs 500 kilometriä. Istuin huolettomien veikkojen nuotiolle. Nautittiin kahvit ja konjakit. Tulin voimieni tuntoon ja päätin jatkaa kunnes kankaalta löytyisi teltan pohjan kokoinen ala tasaista maata. Puolen kilometrin päässä tervehdin toista Gazin alla kömyävää porukkaa.

Vastaan tuli ensimmäinen Rovaniemelle osoittava viitta. Sitten tuli Kemijoki ja luultavasti kilometriennätys. Ossauskoskella oli palkintona uimaranta, laavu ja hoidettu nurmi.




Yö alavalla joenrannalla oli hyytävä. Heräsin kylmään. Levitin avaruuspeiton teltan pohjalle. Puin villakalsarit ja pujottelin takaisin pussiin. Tuntui hyvältä, kun oli varaa kohentaa oloja.

Pitkän eilisen jälkeen lupailin taas herkkäuskoiselle itselle lyhyttä ja erittäin hidasta päivää. Tassuttelin paljain varpain aamupesulle hiekkarantaan. Huuhtelin paidan ja sukat. Roiskin vettä kainaloon ja huijasin lopulta aamuhaluttoman ruumiin pulahtamaan uimasille. 





Raikkaana ja reippaana ylitin joen. Peuran Teboilin noutopöytään oli vain pari kilometriä.



perjantai 6. syyskuuta 2013

Telttapaikat ja yökylät, Kempele-Rovaniemi.



20.08. Kempele.




21.08. Iina, Oulu. Kuvassa Mauno.



22.08. Haukipudas.



23.08. Illinsaari, Ii.



24.08. Nyby, Olhava.



25.08. Kuivaniemi.



26.08. Petäjäkoski, Simo.



27.08. Hömmönkoski, Simo.



28.08. Tervola.



29.08. Ossauskoski, Tervola.



30.08. Kyllikki ja Olavi, Vähäkarinperä, Tervola.



31.08. Muurola.



01.09. Ala-Korkalo, Rovaniemi.