Reitti, osa2.

Matkan harvoja kiinteitä kiintopisteitä olivat kavereiden saunat. Kauhajokisilla lauteilla kulkijan korvia löylytti myös Slayer. Viisi päivää mukana urheillut Johanna nousi autokyytiin. Minä jatkoin itsekseni kohti Jurvaa. Seuraava tavoite oli Pohjanlahden ranta.

Vaelsin jokivarsia Laihialle ja Vähäkyröön. Patikoin menneen maailman museotietä Vöyrille. Oravaisissa kastuin suolaveteen. Meri vasemman käden puolella suuntasin ylös Pietarsaareen.

Kauhajoki-Pietarsaari

Pohjanlahden rantatie. Kylttejä katselin Vähäkyröstä Simoon. Majakoita en nähnyt yhtäkään, vettäkin vain vähän.

Karenssitie.

Uusikaarlepyyssä tiedetään kävelijän tarpeet.

Erittäin lupaava uimarantakyltti.

Larsmo-Haukipudas.

Seitsemän sillan tiellä pääsin pitkästä aikaa loikkimaan saarelta toiselle. Kokkolan jälkeen poikkesin, minkä pystyin, mutta enimmäkseen tallasin kasitien piennarta. Kalajoella pääsin taas saunaan ja yllätyskeikalle lukion maantiedon tunnille.

Seuraava löyly löytyi Pattijoelta. Se pelasti matkan viimaisimman sadepäivän lämpöiseksi muistoksi. Oulu alkoi tuntua todelliselta. Se oli oikea kaupunki, johon piti lähestymismarssia teollisuusalueiden ja kauppakeskittymien läpi. Sain illallisseuraa intialaiseen ravintolaan ja yökylän kerrostalossa. Näin irrallaan maan kamarasta nukuin viimeksi kotona Norrskatassa.

Ihmeelliseen risteykseen voi jalkaisin päätyä.

Nelostietä riitti Simoon. Olisi riittänyt pidemmällekin, mutta olin keksinyt oikotien. Ostin evästä muutamaksi päiväksi. Lähdin matkan pisimmälle korpitaipaleelle. Ylitin Kemijoen Tervolan Ossauskoskella. Palvelut löytyivät länsipuolelta. Taas tallasin nelostietä. Valmista tulee, nyt uskalsin tietää.

Ii-Rovaniemi.

Reitti, osa1.

Try!

Kotiovelta lähdin Olofsnäsin lauttarantaan. Läpikotaisin tuttu tie sai uudet piirteet ison matkan ensimetreinä. Päällimmäinen tunne oli helpotus. Pääsin liikkeelle. Räystäs ei ollut pudonnut niskaan.

Norrskata-Köyliö.

Korppoon Galtbyssä vaihdoin Houtskarin lauttaan. Lähdin kiertämään saariston rengastietä lännen kautta. Suunnittelin reitin ison mittakaavan kartalla. Tiesin suunnan ja joukon tavoiteltuja paikannimiä. Yksityiskohdat, tiet ja polut päätin kulkeissni. 

Kimmontie. Merkitsin leiripaikat kyltillä ja ripottelin nipun tarroja tien varren rakenteisiin.

Kuljin vanhaa postitietä. Poikkesin kahvilla Saaren kartanossa, Koneen säätiön residenssissä Mietoisissa. Kartalla pisti silmään suora tie Yläneelle, mutta minä koukkasin kaakkoon ja pian peräti lounaaseen, taatusti väärään suuntaan. Kiemursin maan vanhimmaksi mainittua, Seitsemän kirkon matkailureittiä. Vierailin ensi kertaa Askaisissa, Merimaskussa ja Naantalissa. Karttaan piirsin alakoukun. Turussa pistäydyin Partioaitassa tekemässä viimeiset varustemuokkaukset. Kyläilin ja pääsin saunaan.

 Keltaisia simpukoita olen tavannut Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa. Nyt osuin Jaakontielle Turun tuomiokirkon takana.

Turun jälkeen matka aukesi uutena. Tunsin jo tien rytmin. Olin punninnut tavarat ja luopunut turhasta. Pääsin retkelle metsään. Kuljin Kuhankuonon polkuja ja pitkospuita. Lävistin Kurjenrahkan kansallispuiston. Yläneellä tupsahdin taas ihmisten ilmoille. Kaveri toi pannulle oman tarhan kananmunia.

Pyhän Henrikin tie putkahti esiin aina vähän päästä.

Suunnittelin kulkevani Pyhäjärven länsirantaa Euraan ihmettelemään muinaisuutta ja Kiukaisten kulttuuria. Palveluiden parempi saatavuus käänsi reitin vastarannalle. Kävelin Säkylän ja Köyliön kautta Kokemäelle, kaverin saunaan.

Köyliö-Kauhajärvi.

Kullaan Joutsivärvellä retkeilin siskon perheen kanssa. Yöpuulta Sisälmystenlahdesta lähdin oikomaan, ensin umpimetsässä kompassin kanssa tarpoen, sitten syvällä Satakunnan takamailla risteileviä polkuja ja sorateitä seuraten. Seuraava etappi oli Kankaanpää, missä kävin taidekoulun. Yövyin herraskaisesti kaverien katon alla, oikeassa sängyssä.

Satakunta-Pirkanmaa reitti tarjosi oikopolkuja.

Siitä yli, missä silta on notkuvin.

Kankaanpääläisessä kahvilassa seuraan liittyi Johanna Kangas, ystävä ja hankkeen virallinen tiedottaja. Iloisesti pulisten patikoimme pohjoiseen, isoa tietä numero 44 vältellen.

Vapaata liiketilaa

 

Tyhjiä taloja.

Maatalouskuvia, osa2.