Lounas.

Rovaniemi oli liian kaukana ollakseen oikea, vakavasti otettava tavoite. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otin Grill Skagenin, Houtskarin vierasvenesatamassa. Tiesin syöväni matkan parhaan hampurilaisen jo toisena tiepäivänä. Mega burgare ei pettänyt odotuksia. Runsautta, makua ja mehevyyttä.

Minulla oli uusi keitin ja uudet kattilat. Minulla oli aamupuurorituaali ja illaksi pastaa. Lounaan päätin syödä ulkona. Ihanteelliselta yöpuulta ehti vaeltaa lounasaikaan mennessä kylille. Etsin noutopöytiä. Kebabit, pizzat ja purilaiset tulivat kysymykseen jos mistään ei osunut silmiin taikasanaa, kotiruokalounas.

Kahvivettä kahmitaan Kauhajärvestä.

Olin ahne. Yhden hengen heinäsirkkalauma. Kävelijän lisäksi piti syöttää kamera, puhelin tai tietokone, joskus kaikki kolme. Ensin piti paikallistaa pöytä läheltä pistorasiaa. Levitin laitteet pöydälle. Vedin johdot seinään. Hain kupin kahvia ja ensimmäisen alkupalalautasen. Himosin kaikkea raikasta ja tuoretta. Lämpimät ruoat kävin läpi järjestelmällisesti. Toisella ja kolmannella kierroksella palasin parhaisiin makupaloihin. Hain kahvin ja jälkiruoan. Näpertelin tietokoneen kimpussa verkkovirrassa roikkuen. Kuppi kahvia. Joskus maistelin vielä valikoituja herkkuja tai hain toisen jälkiruoan.

Nälkä ei syömällä loppunut. Tulin täyteen. Tulin ähisevän täyteen. Usein oli vaikea nousta pöydästä. Kylläiseksi en tullut. Syvällä vatsan uumenissa nakersi aina vaan.

Olin suurella patikkamatkalla. Minä, maankuulu kävelevä taiteilija suoritin tehtävää. Kuitenkin yritin muistaa käytöstavat. Minulla ei ollut erioikeuksia. Pitää olla kohtelias. Pitää kysyä lupa ennen kuin alkaa sähkötöihin. Sämpylöitä ei saa sulloa taskuun.

Kuppi kuumaa maistuu myös ahvenelle. Savojärven Rantapiha, Nousiainen.

Parhaan kahvin keitin itse. Käärmelähde, Kuhankuonon retkeilyreitillä.

Ilman kotiin päin vetämistä, parhaan purilaisen lisäksi, paras lounaspöytä seisoi aivan matkan alussa. Lolas service tarjoili lounasta seurakuntatalolla, Iniön Norrbyssä. Näkymä saliin toi mieleen kaukaisen sukulaisen häät. Voi kuvitella ison juhlan ja parhaisiin puetut ihmiset pitkien pöytien ääressä, vähän ankeassa tilassa. Päätyseinällä riippui hellyttävä kopio Fra Angelicon maalauksesta Marian ilmestys.

Myös tarjoilu toi mieleen häät. Mahtihäät. Lämpimät ruoat olivat kaikki kotoisalla tavalla maukkaita. Kakku oli mehevä ja marjat raikkaita. Korkeimmalle korokkeelle Lolan nosti kala. Alkupaloina oli ennennäkemätön valikoima meren antimia.

Evästä Tervolassa.

Lyhyt lista. Muita mainioita lounaspaikkoja etelästä alkaen.

-Paulan merikievari, Merimasku. Täällä istuin täydet kolme tuntia.

-Honkahovi, Honkajoki. Jos minulla olisi tukkirekka tai edes traktori, kurvaisin tänne.

-Pedros pub/Nykarleby wärdhus,Uusikaarlepyy. Ihan oikea ravintola.

-Kokkolan Picante, St1 aseman yhteydessä. Iloinen yllätys. Raikkaimmat salaatit ja hedelmät.

-Hotelli Samantta, Haukipudas. Kysyin paikalliselta kylän parasta lounasta. Taatusti tärppäsi.

-Merihelmi, Kuivaniemi. Runsautta nelostien kulkijoille.

-Helmin lounaskahvio, Simo. Ne kaalikääryleet.

Paras pizza oli siinä pikkuruisessa, nuhjuisessa paikassa, entisen huoltoaseman tiloissa, valtatien 12 risteyksessä, Köyliössä. Parasta kebabia en pysty erottamaan niiden muutaman joukosta, jotka matkalla söin. Pietarsaaren kuulu Korv Görans oli pettymys. Kolmannen kerran kävin ja kolmannen kerran jäin ihmettelemään mistä ne täällä oikein kohkaavat.

Pastaa ja hyttysiä, Nyby, Olhava.

Iltakahvit Simojoen varressa. Petäjäkosken laavu.

Matkan paras ateria. Tämäkin on helppo. Intialainen ravintola Garam Masala, Oulu. 

Lopuksi parempia eväspaikkoja Euroopasta. Suomalaisen maantien pielestä ei juuri penkkejä ja pöytiä tapaa. 

Eväspaikan parhautta Ranskasta.

Penkki valtameren laidalla. Viana do Castelo, Portugali.