Matkan harvoja kiinteitä kiintopisteitä olivat kavereiden saunat. Kauhajokisilla lauteilla kulkijan korvia löylytti myös Slayer. Viisi päivää mukana urheillut Johanna nousi autokyytiin. Minä jatkoin itsekseni kohti Jurvaa. Seuraava tavoite oli Pohjanlahden ranta.
Vaelsin jokivarsia Laihialle ja Vähäkyröön. Patikoin menneen maailman museotietä Vöyrille. Oravaisissa kastuin suolaveteen. Meri vasemman käden puolella suuntasin ylös Pietarsaareen.
 |
| Kauhajoki-Pietarsaari |
 |
| Pohjanlahden rantatie. Kylttejä katselin Vähäkyröstä Simoon. Majakoita en nähnyt yhtäkään, vettäkin vain vähän. |
 |
| Karenssitie. |
 |
| Uusikaarlepyyssä tiedetään kävelijän tarpeet. |
 |
| Erittäin lupaava uimarantakyltti. |
 |
| Larsmo-Haukipudas. |
Seitsemän sillan tiellä pääsin pitkästä aikaa loikkimaan saarelta toiselle. Kokkolan jälkeen poikkesin, minkä pystyin, mutta enimmäkseen tallasin kasitien piennarta. Kalajoella pääsin taas saunaan ja yllätyskeikalle lukion maantiedon tunnille.
Seuraava löyly löytyi Pattijoelta. Se pelasti matkan viimaisimman sadepäivän lämpöiseksi muistoksi. Oulu alkoi tuntua todelliselta. Se oli oikea kaupunki, johon piti lähestymismarssia teollisuusalueiden ja kauppakeskittymien läpi. Sain illallisseuraa intialaiseen ravintolaan ja yökylän kerrostalossa. Näin irrallaan maan kamarasta nukuin viimeksi kotona Norrskatassa.
 |
| Ihmeelliseen risteykseen voi jalkaisin päätyä. |
Nelostietä riitti Simoon. Olisi riittänyt pidemmällekin, mutta olin keksinyt oikotien. Ostin evästä muutamaksi päiväksi. Lähdin matkan pisimmälle korpitaipaleelle. Ylitin Kemijoen Tervolan Ossauskoskella. Palvelut löytyivät länsipuolelta. Taas tallasin nelostietä. Valmista tulee, nyt uskalsin tietää.
 |
| Ii-Rovaniemi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti