perjantai 21. helmikuuta 2014

Kalavehkeet.

"Kalkatilla tulee aina.", ilmoitti Ahmovaaran mies. Olen samaa mieltä. Tämä on todistettu. Tulee aina, kaikkia lajeja, vaikka pesusoikon saippuavedestä. Taimenta koskesta tammikuun paukkupakkasilla tai säynettä kesän sameasta merestä, heinäkuun helteessä. Tai haukea, ahventa, kuhaa, kirjolohta, särkeä. Ilmiselvä ykkösnyrkki.



Calico Cat, ranskalainen lippauistin.



Koko pakillinen pöydälle kumottuna.



Toinen varma valinta oli Kuusamon uistimen Räsänen. Makrilliväri, siitä kotilahden hauet tykkää. Bete Krokodil, todellinen jokamiehen viehe tämäkin. Kuusamon Lätkä, pyöränpaikkaväri, koska tähän kävi kerran saukko. Yksi Rapala. Nils Masterilta hankalan kelin hämmennysväri. Merimetso, Ylöjärveläistä uistinosaamista. Lotto-lippa, koska sen pitäisi vielä pystyä todistamaan minulle, mistä kova maine johtuu. Rivi Blue Foxin Vibraxeja, koska näiden taas ei tarvitse todistaa mitään, kalaa tulee ja jos pohjarytö nappaa vieheen, mistä tahansa marketista saa uuden edullisesti.

Kela oli Shimano Sedona 500FD. Hankittu Turkulaisen kalastusliikkeen loppuunmyynnistä. Siima, Berkley, Fireline. Vapa, Shimano Catana, teleskooppi, toisen Turkulaisen kalastusliikkeen muuttomyynnistä. Kaikki somasti puoleen hintaan, mmmm.



Sisälmystenlahti, Joutsijärvi. Tässä oli pakko heittää.


Kalastin erittäin vähän. En kerinnyt. Kävelyn, leiriytymisen, keittämisen ja kirjoittamisen väliin ahdettuna pyyntiin ryhtyminen olisi tuntunut työltä. Toisaalta ei tullut kuuloonkaan  lähteä vaeltamaan halki tuhansista järvistä kuuluisan maan ilman kalavehkeitä. Monessa paljon kuivemmassa paikassa on tullut virveliä ikävä.

Kaiken söin, mitä sain. Yhden hauen silppusin pannulle. Ahvenia grillasin kahdella nuotiolla.

Kiinnostavia paikkoja löysin paljon, ylitinhän sentään valtaosan Pohjanlahteen laskevista joista. Kyrönjoki näytti hauskalta. Kalajoki näytti niin kivikkoiselta, että kalapäivän perästä ei pakkiin jäisi yhtään uistinta. Piehingin pato vaikutti saalisvarmalta. 

Simojoen penkalla tapasin kaksi innokasta vavan heiluttajaa. Toinen miehistä omisti mökin heti mutkan takana. Kolmentoista vuoden ajan, pari viikkoa kerrallaan, miehet olivat kalastaneet näitä koskia. Joka kolmannella reissulla oli jompi kumpi saanut lohen. Vain kerran oli tärpännyt molemmilla. Kannattaa pyytää, tai ainakin kantaa vehkeitä mukana.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti