Odotan Linja-autoa huoltoasemalla Tampereen Hervannassa. Noin miljoonan askeleen mittaisen matkan voi kohta julistaa päättyneeksi.
 |
| Hervannan torni. |
Retkellä on ollut monta loppua. Toinen syyskuuta saapastelin viimeiset kilometrit Rovaniemelle. Huokaisin syvään, kun suljin hotellihuoneen oven perässäni. Otin mistään piittaamattoman pitkän suihkun ja levisin lakanoille odottamaan saunavuoron alkua.
Seuraavana päivänä alkoi toinen matka. Muutin Kauppayhtiön kakkoskerroksen taiteilijakäytävälle. Aloin kasata teosta. Siitä tuli patikkaa rankempi viiden viikon ponnistus. Kuvaelma valmistui, tai tarkemmin sanoen, tuli määräajassa näytteille asetettavaan kuntoon. Perjantaina yhdestoista syyskuuta juhlittiin avajaisia Lapin taiteilijaseuran galleriassa. Riemukkaiden karkeloiden jälkeen pakkasin rinkan ja nousin junaan. Jo toukokuussa vanhempien pihasaunaan varastoitu veistosnäyttely piti pystyttää Tampereelle. Seuraavana perjantaina juhlittiin taas avajaisia.
Eikä aikaakaan, kun pääsin jälleen pohjoiseen. Näyttelyn voi kävellä kasaan, mutta purkamiseen tarvitaan nelipyöräinen. Hieno retki sekin. Loputtomasti pimeää tietä, tien varrella tuttuja eväspaikkoja, torkkuja levähdyspaikoilla ja kaiken kruunuksi sinisellä lenkillä täytetty lihapiirakka Korpilahdella.
Vielä, kun malttoi muutaman päivän, voi vuokrata pakettiauton. Sillä kaiken venkoilun jälkeen oli otettava paku alle. Pakkasin kyytiin kaksi retkeä -purjehtijan ja kävelijän kamppeet- kaksi näyttelyä sekä salaperäisellä tavalla karttuneet viisi kassillista kirjoja ja ajoin saaristoon.
 |
| Perästä ladattu pakettiauto. |
Ja se saaristo on seuduista kaunein. Minun maisemani. Koti on kiva. Kirjat jonottavat hyllyssä. Lautaselle voi kääntää ikioman äänilevyn. Parvekkeelta näkee lehdettömien puiden lomasta kuunsillan piirtyvän mustaan veteen. Työhuoneella odottavat tuhannet ja toiset tuhannet palikat järjestäjäänsä.
Auto
piti palauttaa. Vielä pääsi lenkille Ylöjärven metsiin. Vielä sai
kastaa reunattomaan avantoon Veittijärven saunalla ja istua hilpeän
illan Tampereen Kapakoissa.
Nyt tulee Onnibussi ja sitten tulee valko vihreä Saaristotien auto. Taittelen lompakkoon matkan viimeiset kuitit. Niitä on kertynyt kaksi kirjekuorta täyteen. Arjen aloitan istumalla jumppamatolle kahvikupin ja kirjanpidon kanssa.
Ja sitten on tämä blogi. Täällä ei ole tultu kunnolla edes Rovaniemelle. Tämän minä vielä kirjoitan valmiiksi.
