tiistai 20. elokuuta 2013

Telttapaikat ja yökylät, Larsmo-Liminka.


09.08. Larsmo.



10.08. Larsmo.



11.08. Houraati, ulkoilualue, Lohtaja.



12.08. Kalajoki.



13.08 ja 14.08. Jenny, Kalajoki. Kuvassa varsa.



15.08. Yppärin lintutorni, Pyhäjoki.





16.08. Piehingin pato, Raahe.



17.08. Liisa ja Markku, Pattijoki. Kuvassa Aslakki.



18.08. Pattijoki.



19.08. Liminka.




maanantai 12. elokuuta 2013

Vaarojen tiellä.

Ville papalla, sodat käyneellä miehellä, oli aina revolmylveri mossen hanskalokerossa. "Onko Kimmolla pistooli mukana," kysyi kaverin isä. "Pitäisi olla," hän tähdensi.

Lähdin vastuuttoman huolettomasti. Minulla ei ole aurinkovoidetta, hyttysmyrkkyä, punkkipihtejä, kyypakkausta, karhukelloa tai susitussaria.

Punkkipihtejä olisin tarvinnut jo kahdesti. Askaisissa kahdeksanjalkainen kiusanhenki kaivautui napaan. Virallisen työkalun sijasta käytin pikku sveitsiläisen maailman parhaita pinsettejä. Punkki irtosi, mutta oli mahdotonta sanoa tuliko pää mukana. Otus oli vastakiinnittynyt ja pienen pieni.

Toinen verenimijä ponkaisi kyytiin Jurvan peripohjalaisesta nurmesta. Tämä ehti pullistua paljon suuremmaksi. Kiersin sen irti sormin.  Punkki mahtaa kyyn ohella olla minulle vaarallisin peto.

Suomen vaarallisin eläin on hirvi. Se kuitenkin uhkaa vain autolla kiiruhtavia, vaikka jokunen on rynninyt ihmisten olohuoneisiin ja saanut aikaan kauhean siivon. Ison tien laitaa kulkiessa, ennen Säkylää näin läheltä piti tilanteen kuin näyttämöllä. Eläin hyppäsi komeassa kaaressa, turkki ilta-auringossa hehkuen yli tien. Vastaan tuleva henkilöauto ei ehtinyt edes hidastaa. Väliin jäi vajaa kolme metriä.



Karhunjälki.


Karhuista ja susista oli puhetta Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lauhavuoressa yöpymistä neuvottiin peräti välttämään.

Minä kohtasin otson jäljen pari kilometriä ennen Ylisen Tervalammin nuotiopaikkaa Noormarkussa, Satakunta-Pirkanmaa vaellusreitillä. Tassunkuva oli painunut selvästi turpeeseen. Samaan läpeen oli iskenyt sorkkansa myös hirvi. Saattoi kyseessä olla myös ilmestyskirjan peto, sorkkakäpäläinen hirmu. Varmuuden vuoksi tapailin marssilauluja suolla tarpoessani.



Nanoq, arktisen museon eteisessä varoitettiin valkoisesta nallesta.



Lohtajalla karhut varoittavat kanuunankuulista.



Auto on maantien vaarallisin peto, varmasti myös minulle.


Illan tummuessa yöksi samalla suolla, mietin aarnivalkeilla aarteita vartioivia aaveita. Ja ainahan on olemassa myös vaara tulla ufojen sieppaamaksi.

Lokakuussa 2010 samosin Mynämäen ja Yläneen rajaseudulla. Asetuin yöpuulle Vesirauman mäen laavuun. Syysillan pimeydessä mielikuvitus riistäytyi irti makuupussin kahleista. Kalman harmaat, pitkä raajaiset, mantelisilmät skannasivat parhaillaan laskeutumispaikkaa. Pian ne hoippuisivat nuotiopiiriin. Sitten kuulin sudet. Kolme tai neljä hukkaa ulvoi pohjoisen puolella. Eivät olleet kaukana. Olin helpottunut. Nyt eivät uskalla avaruuden arkajalat tulla.



Lentävä lautanen Vahdossa.


Jokamiesluokan telttailu huolestuttaa ihmisiä. "Nykyään on liikkeellä kaikenlaista." Bodomin järvellä vuonna 1960 tehtyjä murhia on muisteltu, mutta vastaavia telttaan teurastuksia ei kukaan tiedä tapahtuneen sen jälkeen.

Maantirosvoja on liikkeellä paljon menneitä vuosisatoja vähemmän, mutta toisaalta, kyllä nykyäänkin on liikkeellä kaikenlaista.



Räjähtänyt matkailuauto Kuhankuonon parkkialueella.


Kuhankuonon parkkipaikalla retkotti poltettu matkailuauto. Vastakkaiseen kulmaan oman autonsa pysäköinyt mies tiesi kertoa tapahtumista. Hän oli tullut paikalle, kun rikospoliisi vasta veteli teippejä raadon ympärille. Poliisin oli hälyttänyt mekastukseen herännyt naapuri. Hän oli seurannut aamuyön hulinaa puskassa piilotellen.

Hiekkakentälle oli tuona heinäkuun yönä pysäköity kaksi autoa. Sininen farmari ja matkailuauto. Aamupuolella kurvasi aukealle valkoinen pakettiauto. Miehet mursivat auki molemmat pysäköidyt autot ja penkoivat ne läpikotaisin. Matkailuauto tuikattiin tuleen. Hurjapäät kaahasivat paikalta juuri parahiksi, ennen kun toinen auton kaasupulloista räjähti.

Matkailuautoa kuljettanut nainen oli partiotyttöjen ryhmän kanssa viettämässä yötä laavulla. Rikospoliisin puhelu herätti varhain.

Minun polullani metsät ovat olleet hiljaisia, laavut tyhjiä ja autiotuvat autioita paitsi Joutsijärven Sisälmystenlahdessa. Siellä majoittui toista hääpäiväänsä viettävä nuoripari. Täysikuu kuvastui erämaajärven tyyneen pintaan. Minä majoituin telttaan.

Saman autiotuvan vieraskirjasta löysin alla olevan kirjauksen. Ei se välttämättä hengenvaarallista olisi, mutta taatusti ottaisi päähän jos pitkän päivän päälle törmäisi törpöttelevään revohkaan.








Portugalissa ei tarvitse arvailla onko vai eikö ole metsäpalovaroitus voimassa.



Vaarallinen lasku Oravaisissa. Kylläpä pelottaa.



Vaarallisia kurveja viidentoista kilometrin mittaisessa laskussa. Kylläpä pyöräilijää naurattaa. Espanja.






Tämä kyltti tuli vastaan Nepalilaisen petäjän kyljessä. "Älä kävele yksin viidakossa". Kysyin oppaaltani Santoshilta, mikä vaara metsässä vaanii. "Voi olla rosvo. Ehkä karhu tai leopardi," laskeskeli Santosh.

Meillä on metsässä turvallista ja tiellä myös, kunhan muistaa ensin katsoa vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan.

lauantai 10. elokuuta 2013

Telttapaikat ja yöpuut, Kankaanpää-Pietarsaari.


23.07. Talvikki ja Ensio, Kankaanpää. Kuvassa Enskan veistos.



24.07. Honkajoki. Puiden välissä riippuu Johanna Kankaan unigondoli.



25.07. Kelttiläis-kalevalainen muinaiskota, Jylli.




26.07. Virkistysalueen laavu, Kauhajärvi.




27.07. Kauhajoki. Johannalla Kill Bill maastopuku.



28.07. Päivi, Raine, Lassi ja Onni, Kauhajoki. Kuvassa 2xKekkonen.




29.07. Metsäpirtin pihamaa, Jurva.




30.07. Irma ja Kari, Jurva.



31.07. Laihia.



01.08. Laihia.



02.08. Vöyri.



03.08. Vörå jaktklbbs "rökbastu", Vöyri.



04.08. Seiplax, Oravainen.



05.08. Uusikaarlepyy.



06.08. Reijon tupa, Pietarsaari.




07.08. ja 08.08. Camping Joutsen, Pietarsaari.

perjantai 2. elokuuta 2013

Kirkontorni


Askainen.



Naantali.



Turku.



Yläne.



Lassila.



Honkajoki.



Jurva.



Laihia.



Vähäkyrö.



Vähäkyrö.



Vöyri.



Oravainen.



Munsala.



Pietarsaari.




Kokkola.



Himanka.



Pyhäjoki.



Rovaniemi.



Kirkontorni on usein lähestyvän kylän ensimmäinen merkki. Tavallisesti se on myös merkkipaalu, jonka juurelta löytyvät maallisetkin palvelut. Monesti se on kylän ainoa nähtävyys. Kunnon matkailija kuvaa nähtävyyden.

Kirkontornien sarja syntyi puolivahingossa, kun hupsuttelin uuden kuvankäsittelyohjelman kimpussa. Keksin leikkiin sääntöjä. Paraatiesimerkki on Laihian kirkon torni ladon katolla. Se on kaukaa kuvattu, väärään rakennukseen yhdistetty ja rankasti käsitelty. Tässä tapauksessa kuvasta jäi jäljelle vain 24,5 tuhnuista kilotavua.

Vasta jälkikäteen ymmärsin, että tällaisia kuvia voi ottaa vain hyvin hitaasti kohdetta lähestyen. Auton lasista tähtäävä ei saa ristiä ja kukkoa istumaan piipun nokkaan.


Ainoa kirkko, jossa kävin sisällä oli myös hitaan kulkijan löytö, tien 7292 varrelta, Oravaisista.



Oikealla, metsässä, tiipii-kirkko.