Taakka, eli mitä kannan mukana.

Alkuun ei tullut kuuloonkaan, että leirin käärisi kokoon aamukahvia keitellessä. Melkein kaikki oli uutta ja haki paikkaansa paketissa. Houtskarissa vähensin kilon. Turussa vaihdoin sadeasun viittaan ja lähetin pois aurinkolasit. Komero oli järjestyksessä.

Rinkkakartta.

Koti ja keittiö:

 -Rinkka. Fjällräven Kajka 75. Upea. Jämäkkä. Tulee tunne ikuisesti kestävästä repusta, jota uskaltaa reuhtoa ja vetoketjuja kiskoa. Aukeava etuseinä on kuin räätälöity tällaiselle jonoon laittajalle, jota syvän säkin sokkona kaivelu ärsyttää.

-Teltta. Vaude Hogan Ultralight, pesäkolo jo vuodesta -08. Suurenmoinen maja.

-Makuupussi. Fjällräven Abisko three season, long. Tarpeeksi pitkä. Tähän mennessä liiankin lämmin, mikä lupaa hyvää, kun kulkee pohjoista ja syksyä kohti

-Makuualusta. Exped Synmat Basic. Ostin viime kesän pyörämatkalle ja olen tuhannesti kiittänyt. Ilmatäytteisestä ei ole solumuoviin paluuta.

-Avaruuspeite.
-Keitin. Primus Express Spider stove. Ensimmäinen kaasukeitin. Tuskin tästäkään liemiin palaan.
-Kattila ja pannu. Primus Eta power. Moderni pakki ja taas todiste siitä, että kaiken voi tehdä vähän paremmin.
-Kahvipannu. Primus.
-Vesipussi. Camelbak, 3 litraa. Tästä en luovu.
-Otsalamppu. Petzl Tikka 2. Peruslamppu. Uusi piti ostaa. Edellinen hapettui Atlannin aalloilla möykyksi.
-Akku/aurinkopaneeli. Brunton Ember. Näppärän oloinen pikku laatikko, mutta ei lopulta sovi mihinkään mukana olevaan laitteeseen.

Suunnistus:

-Kompassi. Suunto.
-Kartta. GT ja Fillari-GT. Jälkimmäinen on mainio, koska siinä on paljon kulkijalle sopivaa tietoa nähtävyyksistä, reiteistä ja palveluista.

Vaatekaappi:

-Kengät. Hanwag Alta Bunion. Näillä mennään pitkälle.
-Housut. Fjällräven Abisko Zip off trousers. Mahdottoman mukavat pöksyt. Joustokangasta on paljon, joten kastuvat hetkessä ja kuivuvat nopeasti.
-Housut. Haglöfs kahinakuoret. Itsellekin vähän yllätyksenä ainoa kuorivaate.
-Takki. Fjällräven Keb jacket. Yksinkertaisesti hyvä.
-Villapaita. Muhoksen villa. Klassikko. Tätä vielä tarvitaan.
-Sukat. Kaksi paria Lorpen merinovillasulkkia ja yhdet kotoa sukkalaatikosta kaapatut mustat.
-Pitkät kalsarit. Icebreaker. Merinovillaiset. Toistaiseksi ei tarvetta.
-Pitkähihainen paita. Icebreaker. Kevyt merinovillainen.
-Alushousut x2
-Uikkarit
-T-paita x2
-Valkoinen puuvillapaita.
-Valkoinen gaalapaita. Valmiina myös hienompiin juhliin.
-Sadeviitta. Sea to summit, Nylon tarp poncho. Peittää koko kulkueen. Rinkan kansi kannattaa sateella napsauttaa rinnan päälle, koska viitta on vaikea heilauttaa korkean tornin yli.
-Vaellussauvat. Tour, Altai skis. Tukea,tasapainoa ja loppupäivästä tasatyöntöä.
-Pyöräilyhanskat.
-Säärystimet. Vaude.
-Pyyhe.
-Pieni pesupussi.

Ruotsalainen barokkikaappi.

Työhuone:

-Tietokone. Acer Aspire one, minikannettava.

-Kamera. Olympus Tough. Vesitiivis kolmeen metriin. Kestää iskuja. Ohkainen ja pieni.

-Työkalulaatikko, jossa pikku puristimia, pieni sveitsiläinen linkkuveitsi, pikaliimaa, nippusiteitä, narua.

-Monitoimityökalu. Leatherman.

-Kynäpenaali.

-Puukko. Vanha Marttiini.

-Materiaalikuori, jossa leikkuualusta ja valikoima pahvia, pinkopahvia ja karttonkia.

Harrastukset:

-Kalavehkeet. Nämä pitää käydä erikseen läpi toisella kertaa.

-Huuliharppu.

Ensimmäinen puuro kiehuu Houtskarissa.

Aurinkoisella metsätaipaleella, kun lähes kaikki vaatteet ovat kaapissa, vesipussi on täynnä ja evästä varattu pariksi päiväksi, rinkka painaa noin 23 kiloa.

Kiitos välinesponsorille mukaan pakatuista kamppeista ja erityisesti avusta niiden valinnassa. Valtaosa listasta löytyy täältä http://www.partioaitta.fi/Etusivu

Tässä vielä suorat linkit Partioaitan valikoimista löytyviin tuotteisiin.

rinkka

http://www.partioaitta.fi/Fjallraven_Kajka_

makuupussi

http://www.partioaitta.fi/Fjallraven_Abisko_Three_Season_Long 

makuualusta

http://www.partioaitta.fi/Exped_Synmat_Basic_75 

kahvipannu

http://www.partioaitta.fi/Primus_LiTech_Coffee_-_Tea_Kettle_09_l

keitin

http://www.partioaitta.fi/Primus_Express_Spider_Stove

kattila

http://www.partioaitta.fi/product.asp?sua=1&lang=1&s=30984

otsalamppu

http://www.partioaitta.fi/product.asp?sua=1&lang=1&s=19893

akku/aurinkopaneeli

http://www.partioaitta.fi/Brunton_Ember

kompassi

http://www.partioaitta.fi/Suunto_A-30

kengät

http://www.partioaitta.fi/Hanwag_Alta_Bunion

housut

http://www.partioaitta.fi/Fjallraven_Abisko_Zip_Off_Trousers

takki

http://www.partioaitta.fi/Fjallraven_Keb_Jacket

kalsarit

http://www.partioaitta.fi/Icebreaker_150_Legging_With_Fly 

paita

http://www.partioaitta.fi/Icebreaker_150_LS_Crewe 

sadeviitta

http://www.partioaitta.fi/Sea_To_Summit_Nylon_Tarp_Poncho 

Telttapaikat, HouHouHou-Naantali

02.07. Houtskari, Medelby.

03.07. Houtskari, Lömsö.

04.07. Houtskari,  Mossala.

05.07. Kustavi.

06.07. Taivassalo

07.07. Mietoinen, Sillankari.

08.07. Askainen.

09.07. Naantali.

Työsuunnitelma ja reitti

Minä haluan töitäni esille ympäri maan piirin ja jos kerran maan pohjoisimmalla taiteilijaseuralla on galleria Rovaniemellä, varsinkin siellä haluan pitää näyttelyn. Yhtään raskasta puuveistosta en tahdo sinne raahata, enkä yhtään pakettiautoa vuokrata. Helmikuussa 2012 välähti. Minä kävelen.

Ajattelin myös. Ei ole välttämättä tarpeen matkustaa Saint-Jean-Pied-de-Portiin ja kävellä pyhiinvaellustietä länteen Santiago de Compostelaan. Voi astua ulos kotiovesta Norrskatan saarella ja kävellä samat, noin 900 kilometriä pohjoiseen, Rovaniemelle.

Matka alkaa kotirapulta 02.07.2013

Matka on käytävä läpi Suomen. Hitaasti kävellen saan käsityksen maamme todellisesta pituudesta. Näen miten maisema maantieojan takana muuttuu. Siellä ne ovat loputtomat metsät, pellot ja järvet. Siellä ovat taajamat, tehtaat, marketit ja huoltoasemat. Kenties sieltä löydän myyttisen kansallismaiseman.

Toisin kuin autokyydissä, haistan meren, kuivan kangasmetsän, suon, grilliherkut ja saunojen savut. Kuulen tuulen ja eläimet sekä sen, mistä kylillä puhutaan.

Kävellessä matkaa tekee myös sisään päin. Paljaan taivaan alla, omin neuvoin kulkiessa kokee paljon epämukavuutta, epävarmuutta, väsymystä ja turhautumista, mutta myös muilla keinoin saavuttamatonta nautintoa ja riemua. Päivien seuratessa toistaan voi askelten tahdissa tavoittaa tyyneyden ja ihmeellisen valppaan rauhan. Olen myös tottunut pitämään kävelyä työkaluna, jonka rytmissä saan ja hion suuren osan ideoista.

Kurjenrahkan kansallispuiston pitkospuilla 14.07.2013

Matkalla rakennan pitkän veistoksen, maiseman mallin. Mukana kulkee nippu mummolan seinästä irrotettua, monin tapettikerroksin päällystettyä pinkopahvia. Lisäksi käytän paperia, kartonkia, postikortteja, leikkeitä paikallislehdistä ja turistioppaista sekä kaikkea pientareelta ja luonnosta löytyvää. Työkaluiksi riittävät puukko, kirurgin veitsi ja liima. Kuten tutkimusmatkailijoiden mukana kulkeneilla taiteilijoilla on työhuoneena teltta. Postitan teoksen osia Rovaniemelle, sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Suurempia osia työstän vielä perille päästyäni.

Musta viiva länsirannikolla. Aluksi kippura.

Lähden liikkeelle Turunmaan saaristosta. Kävelen matkailjoiden suosimaa rengastietä Houtskarin ja Iniön kautta Kustaviin. Suunnistan Mietoisten, Askaisten ja Naantalin kautta Turkuun. Patikoin Kuhankuonon retkeilyreitistöä Pyhäjärven rantaan. Seuraan Pyhän Henrikin tietä Köyliöön. Kuljen Kokemäelle ja Kankaanpäähän, missä kävin taidekoulun. Jatkan halki Etelä-Pohjanmaan Kauhajoen, Jurvan ja Laihian kautta rannikolle ja takaisin ruotsinkieliselle seudulle. Seuraan rantaa Pietarsaareen, Kokkolaan, Raaheen, Ouluun ja Kemiin, mistä jatkan jokivartta Rovaniemelle.

Kuljen maantien laitaa, kyläteitä ja merkittyjä retkeilyreittejä. Nautin jokamiehenoikeudesta leiriytyä maastoon. Leirintäalueelle majoitun, missä sellainen osuu kohdalle. Kurjan kelin tai työskentelyn vuoksi voin ottaa huoneen hotellista.

Lähdin liikkeelle heinäkuun alussa.arvelen pääseväni perille ennen syyskuun puoltaväliä. Kävelen päivässä noin 20 kilometriä ja yritän säästää voimia myös työskentelyyn.

Kulkiessani merkitsen reitin tarroilla ja kunkin yöpaikan pienellä kyltillä. Jaakobin tien symboli on keltainen simpukka, minun tieni, keltainen teltta.

Teos tulee näytteille Lapin taiteilijaseuran Galleria Napaan Rovaniemellä 10.10.-30.10. 2013

Matkaa voi seurata myös osoitteissa:
https://www.facebook.com/NoinMiljoonaAskelta 
https://twitter.com/NoinMiljoona 

Taiteesta:
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/3240 

Laulusta lautoihin

Teltta on päivällä rinkassa. Rinkka on yöllä teltassa. Olin varma, että kun jatkan ajatusta, pujahdan madonreikään ja saan maailmankaikkeuden salat selvitettyä ennen puoltayötä.

Heräsin linnunlauluun. Kurjet olivat aikaisin äänessä. Torkuin, kunnes korpit aloittivat keskustelun. Pikkulinnut sirkuttivat ja pyrähtelivät kuusikossa. Yksi esitti kaikki tunnetut soittoäänet potpurina. En tunnistanut lajeja, vaikka olen monet kerrat lausunut pitäisi-opetella-lorun.

Kolme palokärkeä nahisteli saman kelopuun rungolla. Yksi vislasi neuvoja. Kahta muuta sieppasi ja ne antoivat tietäjälle kyytiä. Taustalta tunnistin vielä lokin ja raakkuvan variksen.

Varis

Painoin luomet poskille. Mieleen ajelehti sanonta, "Äänellään variskin laulaa". Mitä sukulaismies yritti sanoa? Oliko tarkoitus kannustaa? "Kaikki laulaa." Selväksi tuli, että toiset laulavat paremmin kuin toiset ja juuri nyt äänessä oleva peräti surkeasti. Satakielistä ja Pariisin varpusista on pitkä matka varikseen.

Linnut törmäsivät mielen pöheikössä lautapinoon. Sanonta, "Kukin taaplaa tyylillään", voisi tarkoittaa, että on enemmän kuin yksi oikea tapa latoa lankkuja kuivumaan. Pienellä äänensävyn muutoksella naapurin toimia tarkkaava isäntä tulee kuitenkin lausuneeksi kovan tuomion. "Ei osaa, eikä opi." Tämä voi olla myös varpuluuta sanonnan muodossa. Lakaistaan pois. "Tehköön."

Lokki

Ennen aamukahvia ei voi.

Muistelin yläasteen aikaista luokkakaveria. Tämä poika pyyhki kaikki keljuilut harteiltaan yhdellä ainoalla sananparrella. Ärsyttävän määrätietoisesti hän tylsytti terävimmänkin vinoilun toteamalla, "Ei meillä niinku teillä".

Se onkin jo läheistä sukua äitis-alkuisten sanontojen perheelle. "Äitis käveli ku sua teki."

Kaljalla Taivaassa.

Lauantai-ilta. En ehtinyt kauppaan. Päätän ehtiä terassille. Siinä istuu kaksi veikkoa. Vakava tumma ja punapaitainen raamikas.

"Minne meinasit?" kysyy raami.

"Rovaniemelle", vastaan mahdollisimman hillitysti, ilman sävyjä äänessä.

"Pitkä kesäloma?"

"töissä."

"mitä sää si teet?"

"taiteilija", ilmoitan ammattini.

"Voi vitu taiteilijat. Toiset käy oikeesti töissä."
Tuttuja latuja sivakoidaan mutta emme ehdi pidemmälle kulttuurikympillä. Terassille horjuu uusi mies. Geometrisiä tee-se-itse-tatuointeja vinottaa hajallaan niskassa ja käsivarsilla. Katseen kätkevät peililasit. Perässä purjehtii rouva.

"Sää tervehdi mua", yskäisee raami ja jatkaa pää kallellaan, "Mää en tunne sua".

"Kato sää o ainoo ku katto silmii. Pitää ain katto silmii", sanoo geometri.

Reilu mies katsoo silmiin. Ikuista totuutta toistellaan kuorossa.

"Mut miks vitus sullo aurinkolasit? Mää näe su silmiä", Raami hoksaa.

Asiallisesti mies selittää, että autolla tultiin ja linsseissä on vahvuudet. Ajokuntoa ei ole ainakaan tänä kesänä ollut, tuskin sen paremmin talviliukkailla. Rouva ajoi.

"Autolla tultiin", G-mies toistaa ja viittoo kohti tien toiselle puolelle pysäköityä katurallikaramellia. Raami vilkaisee olkansa yli.

"Foordi ei o auto. Kato musta Foordi ei o auto ollenkaan!"

"Miehet aina autoista puhuu", tasoittelee rouva.

Puhutaan kotipaikoista.

"Mää ole Vehmaalta", toteaa geometri.

"Vitu olet. Mää ole Vehmaalta. Mää en ol nähny sua", tyrmää raami.

"Sää et sit käy missä. Onk sulla porttikielto paikallise?"

"O"

"O mullaki. Mu vaan kaks viikkoo", nolostelee G-mies.

"Jos olisi oikeesti Vehmaalta, olisi jo kimpussa", summaa raami vehmaalaisen tuntomerkit.

"Lähdetti vetää Taivassalo mulkkuja turpaan. Pitääki vetää turpa Vehmaan kusipäitä", geometri uudelleen muotoilee illan ohjelmaa. Rouva hymyilee.

Taas huojuu lisää väkeä terassille. Tämä haluaa kertoa sukunsa tulevan Ahvenanmaalta.

"Vitu rantaruattalaine", älähtää raami ja kääntää turpeasta nyrkistä sojottavan sormen kohti minua.

"Toi o kans vitu rantaruottalaine".

"Ne o perseestä kaikki. Mää ole nii pal siä ollu töis. Pyttipannu ku tilaa ni katota pitkään", raami kertoo ja sylkäisee perään ruotsinnoksen.

"Pyt i panna".

"Pyttipanna, mite se sanota?" kysyy Ahvenanmaalainen.

"Pyt i panna".

"Piti panna", korjaa vakava tumma.

"Panematta jäi", jatkan minä ja kadun heti.

Palataan kotiseututeemaan. Koska kaikki ovat Vehmaalta, ketään ei hakata. Porukalla sovitaan, ettei edes rantaruotsalaisia hakata. Sovitaan ettei lähdetä Hakkenpäähän.

"Siä saa turpaansa heti", paljastaa geometri.

Keskustellaan siitä kuka saa heti turpaansa.

Tilattu taksi tulee hakemaan kaksikkoa vakava ja raami. Paukut ovat vasta tulleet pöytään. Kuski ei tule kahville vaan päättää odotellessa hakea kyydin Hakkenpäästä.

"Siä saa heti turpaansa", muistelee geometri vanhoja.

Nostan repun selkään. Sovitaan, ettei ketään vieläkään hakata. Jos kävelen reippaasti ehdin aamuyöllä Vehmaalle.

"Kato tuut jatkoille", kutsuu raami.

Lähden sinne päin.

Maantielle

Kun heinäkuun ensimmäisenä aamuna Ylöjärvellä, äidin puurokutsun kuultuani kammersin suihkuun, mietin miten tyhmää on lähteä matkalle ennen kuin edellinen on tullut perille. Vene tuli rantaan Espanjassa ja lentokone laskeutui Helsinkiin, mutta mieli keikkui vielä Atlantilla ja sydämen päällä lepäsi se iso matalapaine. 

Kaksi tuntia myöhemmin Tampereelta Turkuun lähtevän linja-auton takapenkillä olin taas riemua täynnä, varma etten malttaisi lakata kävelemästä, kun aikanaan pääsen  Rovaniemelle.

Norrskatassa asuu sijaistava saaristolainen. Oli hauska tulla kylään omaan kotiin. Nurinkurisuus ja pitkästä aikaa näkemisen ilo harhauttivat ajatukset. Poimin kaapeista viimeiset mukaan pääsevät tavarat, kuivatun kiinalaisen chilin ja neljä pyykkipoikaa. Harjoituksen vuoksi vietin yön retkipatjalla työhuoneessa.

Lounaan jälkeen lähdin matkaan.

Kotirapulla.  Kuva T. Helkamo

Saaristotiellä on hyvä aloittaa. Mansikat punaavat pientareen ja metsässä kypsyvät mustikat. Autot tulevat lautoilta nipussa. Moottoripyörät ärjäisevät ohi vilauksessa. Sen jälkeen saan rauhassa nauttia linnunlaulusta ja kukkivien niittyjen tuoksusta. Telttapaikat löytyvät veden äärestä. Pyöräilijöitä on liikkeellä paljon. Kuulun heimoon ja jalankulkijanakin sovin joukon jatkoksi.

Keltainen teltta Houtskarissa.

Uusi rinkka on ensimmäistä kertaa selässä, täydessä lastissa ja säätämättä.  Tavarat etsivät paikkaansa ja oikeutustaan olla kyydissä. Houtskarissa Näsbyn uimarannalla käyn kaiken läpi ja saan koottua pienen paketin postin kyytiin. Melkein kiljaisen ilosta, kun virkailija valittelee painon menevän yli kilon.

Tietokone on uusi ja siinä on uusi käyttöjärjestelmä. Kamera on uusi. Keitin on uusi ja ensimmäinen kaasukäyttöinen. Annan sen odottaa. Syön amiaiseksi houtskarilaisten lahjoittamia mansikoita. Juon aamukahvit terassilla. Päätän syödä ulkona. En tahdo ostaa kaupasta yhtään enempää painoa selkään. En halua tehdä rituaalien opettelua yhtään vaikeammaksi. 

Tekemättömät työt alkavat kasaantua. Blogi jää pitämättä, lehdistötiedote on edelleen tekemättä ja varsinkin taideteokset. Ensin pitää opetella kävelemään.

Kolmantena päivänä, aamukahvilla, mieli palaa taas merelle. Luen eilispäivän Turun Sanomista, kuinka helikopteri pelasti Paraislaisen perheen merihädästä Portugalin vesillä. Sama myrsky keikutti meitä s/y Andromedalla purjehtineita.  Tyhjennän kupin, ravistelen turkin ja kävelen Björkö-Mossala lossille, kohtuullisemman mittaiselle merimatkalle.