Kaljalla Taivaassa.

Lauantai-ilta. En ehtinyt kauppaan. Päätän ehtiä terassille. Siinä istuu kaksi veikkoa. Vakava tumma ja punapaitainen raamikas.

"Minne meinasit?" kysyy raami.

"Rovaniemelle", vastaan mahdollisimman hillitysti, ilman sävyjä äänessä.

"Pitkä kesäloma?"

"töissä."

"mitä sää si teet?"

"taiteilija", ilmoitan ammattini.

"Voi vitu taiteilijat. Toiset käy oikeesti töissä."
Tuttuja latuja sivakoidaan mutta emme ehdi pidemmälle kulttuurikympillä. Terassille horjuu uusi mies. Geometrisiä tee-se-itse-tatuointeja vinottaa hajallaan niskassa ja käsivarsilla. Katseen kätkevät peililasit. Perässä purjehtii rouva.

"Sää tervehdi mua", yskäisee raami ja jatkaa pää kallellaan, "Mää en tunne sua".

"Kato sää o ainoo ku katto silmii. Pitää ain katto silmii", sanoo geometri.

Reilu mies katsoo silmiin. Ikuista totuutta toistellaan kuorossa.

"Mut miks vitus sullo aurinkolasit? Mää näe su silmiä", Raami hoksaa.

Asiallisesti mies selittää, että autolla tultiin ja linsseissä on vahvuudet. Ajokuntoa ei ole ainakaan tänä kesänä ollut, tuskin sen paremmin talviliukkailla. Rouva ajoi.

"Autolla tultiin", G-mies toistaa ja viittoo kohti tien toiselle puolelle pysäköityä katurallikaramellia. Raami vilkaisee olkansa yli.

"Foordi ei o auto. Kato musta Foordi ei o auto ollenkaan!"

"Miehet aina autoista puhuu", tasoittelee rouva.

Puhutaan kotipaikoista.

"Mää ole Vehmaalta", toteaa geometri.

"Vitu olet. Mää ole Vehmaalta. Mää en ol nähny sua", tyrmää raami.

"Sää et sit käy missä. Onk sulla porttikielto paikallise?"

"O"

"O mullaki. Mu vaan kaks viikkoo", nolostelee G-mies.

"Jos olisi oikeesti Vehmaalta, olisi jo kimpussa", summaa raami vehmaalaisen tuntomerkit.

"Lähdetti vetää Taivassalo mulkkuja turpaan. Pitääki vetää turpa Vehmaan kusipäitä", geometri uudelleen muotoilee illan ohjelmaa. Rouva hymyilee.

Taas huojuu lisää väkeä terassille. Tämä haluaa kertoa sukunsa tulevan Ahvenanmaalta.

"Vitu rantaruattalaine", älähtää raami ja kääntää turpeasta nyrkistä sojottavan sormen kohti minua.

"Toi o kans vitu rantaruottalaine".

"Ne o perseestä kaikki. Mää ole nii pal siä ollu töis. Pyttipannu ku tilaa ni katota pitkään", raami kertoo ja sylkäisee perään ruotsinnoksen.

"Pyt i panna".

"Pyttipanna, mite se sanota?" kysyy Ahvenanmaalainen.

"Pyt i panna".

"Piti panna", korjaa vakava tumma.

"Panematta jäi", jatkan minä ja kadun heti.

Palataan kotiseututeemaan. Koska kaikki ovat Vehmaalta, ketään ei hakata. Porukalla sovitaan, ettei edes rantaruotsalaisia hakata. Sovitaan ettei lähdetä Hakkenpäähän.

"Siä saa turpaansa heti", paljastaa geometri.

Keskustellaan siitä kuka saa heti turpaansa.

Tilattu taksi tulee hakemaan kaksikkoa vakava ja raami. Paukut ovat vasta tulleet pöytään. Kuski ei tule kahville vaan päättää odotellessa hakea kyydin Hakkenpäästä.

"Siä saa heti turpaansa", muistelee geometri vanhoja.

Nostan repun selkään. Sovitaan, ettei ketään vieläkään hakata. Jos kävelen reippaasti ehdin aamuyöllä Vehmaalle.

"Kato tuut jatkoille", kutsuu raami.

Lähden sinne päin.