Maantielle

Kun heinäkuun ensimmäisenä aamuna Ylöjärvellä, äidin puurokutsun kuultuani kammersin suihkuun, mietin miten tyhmää on lähteä matkalle ennen kuin edellinen on tullut perille. Vene tuli rantaan Espanjassa ja lentokone laskeutui Helsinkiin, mutta mieli keikkui vielä Atlantilla ja sydämen päällä lepäsi se iso matalapaine. 

Kaksi tuntia myöhemmin Tampereelta Turkuun lähtevän linja-auton takapenkillä olin taas riemua täynnä, varma etten malttaisi lakata kävelemästä, kun aikanaan pääsen  Rovaniemelle.

Norrskatassa asuu sijaistava saaristolainen. Oli hauska tulla kylään omaan kotiin. Nurinkurisuus ja pitkästä aikaa näkemisen ilo harhauttivat ajatukset. Poimin kaapeista viimeiset mukaan pääsevät tavarat, kuivatun kiinalaisen chilin ja neljä pyykkipoikaa. Harjoituksen vuoksi vietin yön retkipatjalla työhuoneessa.

Lounaan jälkeen lähdin matkaan.

Kotirapulla.  Kuva T. Helkamo

Saaristotiellä on hyvä aloittaa. Mansikat punaavat pientareen ja metsässä kypsyvät mustikat. Autot tulevat lautoilta nipussa. Moottoripyörät ärjäisevät ohi vilauksessa. Sen jälkeen saan rauhassa nauttia linnunlaulusta ja kukkivien niittyjen tuoksusta. Telttapaikat löytyvät veden äärestä. Pyöräilijöitä on liikkeellä paljon. Kuulun heimoon ja jalankulkijanakin sovin joukon jatkoksi.

Keltainen teltta Houtskarissa.

Uusi rinkka on ensimmäistä kertaa selässä, täydessä lastissa ja säätämättä.  Tavarat etsivät paikkaansa ja oikeutustaan olla kyydissä. Houtskarissa Näsbyn uimarannalla käyn kaiken läpi ja saan koottua pienen paketin postin kyytiin. Melkein kiljaisen ilosta, kun virkailija valittelee painon menevän yli kilon.

Tietokone on uusi ja siinä on uusi käyttöjärjestelmä. Kamera on uusi. Keitin on uusi ja ensimmäinen kaasukäyttöinen. Annan sen odottaa. Syön amiaiseksi houtskarilaisten lahjoittamia mansikoita. Juon aamukahvit terassilla. Päätän syödä ulkona. En tahdo ostaa kaupasta yhtään enempää painoa selkään. En halua tehdä rituaalien opettelua yhtään vaikeammaksi. 

Tekemättömät työt alkavat kasaantua. Blogi jää pitämättä, lehdistötiedote on edelleen tekemättä ja varsinkin taideteokset. Ensin pitää opetella kävelemään.

Kolmantena päivänä, aamukahvilla, mieli palaa taas merelle. Luen eilispäivän Turun Sanomista, kuinka helikopteri pelasti Paraislaisen perheen merihädästä Portugalin vesillä. Sama myrsky keikutti meitä s/y Andromedalla purjehtineita.  Tyhjennän kupin, ravistelen turkin ja kävelen Björkö-Mossala lossille, kohtuullisemman mittaiselle merimatkalle.