Purjehdus

Rinkan kyljessä roikkuivat portugalilaiset kumisaappaat. Kassissa keikkui telttaan toimistonsa perustavan uusi tietokone. Keräyspaperipinosta nappasin hyvät kääreet. Kiedoin japanilaiset lahjalautaset kulttuurisivuihin ja liitteeseen. Luin arvosteluja kesänäyttelyistä ja mietin kenen huusiin ripustan Reetu-julisteen.
Loin nahkaa purjehtijasta patikoijaksi. Suolavesi kuori sormet ja aurinko käsivarret. Sanomalehti ja suomen kieli kiskoivat kotimaantielle.

Koko kevään valmistelin noin miljoonaa askelta. Purjehdus Azoreilta Irlantiin oli matka ennen suurta matkaa. Esinäytös. Pakkasin pikaisesti kintaita ja sadevaatteita. Lähdin matkaan arvelematta.

Helenan ruorissa.  Kuva M. Räihä

Purjeet vetivät ensimmäisen kerran keväällä 2010. Liityin suomalaisista ja skotlantilaisista taiteilijoista koottuun Ars Navigare-miehistöön Suomen Purjelaivasäätiön kuunari Helenalla. Seilasimme Cherbourgista Kieliin.

Muistan, miltä tuntui sonnustautua yövahtiin. Muistan kompassin hehkun ruorissa olevan kasvoilla. Kirkkaana yönä etsin tähden kiintopisteeksi. Ystävät nukkuivat kannen alla. Kirsty Law lauloi vanhoja merimieslauluja.

Muistan merkillisen meritaudin. Kaikki me podimme. Minuun se iski, kun paistoin munia ja pekonia laivaston perinteiseen sunnuntaiaamiaiseen. Oksensin kuudesti, kuitenkin kaiken aikaa herkkua himoten.

Opin koilaamaan köysiä. Nautin laivan pikkutarkasta järjestyksen pidosta.

Eyjafjallajökul syöksi tuhkapilven ja sekoitti lentoliikenteen. Kotiin palaava porukka hajaantui juniin, toiset pakkautuivat pikaisesti ostettuun bemariin. Vaihtomiehistöä pääsi paikalle kaksi henkeä. Pysyin laivalla. Aluksen historian pienin miehistö rehki yli Itämeren muuttolintujen siivellä. Vapun alla saavuimme Uuteenkaupunkiin jäitä väistellen.

Lily ankkurissa Lewis ja Harrisin rannikolla.

Seuraavana kesänä Ars Navigare II kokosi osan miehistöstä Ulko-Hebrideille. Purjehdimme Skotlannin suurimman saaren rannikolla.

Kauas länteen porhalsimme RIB-veneellä. Touhotin, miten en pidä isoista moottoreista ja vauhdista vesillä. Mainingilta hyppäävän paatin kyydissä kiljuin riemusta enemmän, kun koskaan lapsena huvipuiston keinuvan norsun selässä.

Rauhoituimme mittailemaan veneen vierellä uivaa jättiläishaita, maailman toiseksi suurinta kalaa. Donald ohjasi veneen luolan suuaukosta sisään veden kovertamaan katedraaliin. Ja Kirsty lauloi.

Poimimme simpukoita. Keräsimme pyydyksistä kalaa ja rapuja. Keitin hummerin retkikeittimellä.

Leiri Little Berneran penkalla.

Seikkailut suuren veden laidalla eivät auttaneet arvaamaan mitä reunaton meri tekisi.

Kesäkuun kymmenes, kuluvaa vuotta, lähdimme kukkia vyöryvältä São Miguelin saarelta tyveneen. Siihen maisemaan katosivat aika ja ajatukset.

Mieleni ei noussut keltanokkaliitäjän lailla aaltojen välistä korkeuteen kohoaviksi vapaiksi kaariksi. Mahduin kokonaan sitloodan laitojen sisään. Tein työni vahdissa, hupsuttelin höpöjuttuja, olin kaiken aikaa vähän nälkäinen ja aina valmis ottamaan torkut.

Harmaa tasainen kasvoi sinisiksi vuoriksi. Rinteillä väreili pienempiä aaltoja ja niiden peilissä edelleen tuhansia pienempiä. Turkoosit huiput hajosivat kimaltavaan vaahtoon. Sateenkaari syttyi veneen kylkeen. Delfiinit syöksyivät vesiseinästä, termospullo hyllyltä ja lusikkalaatikko aina varpaille. Meri vaivasi punkan patjaa vasten. Pelkäsin saavani painijan kukkakaalikorvat. Ankkurikettinki roplotti komerossa.

Sillivalasparvi jäi taakse. Suihkut kohosivat vasten auringonlaskua. Kymmenen päivää ja 1070 merimailia myöhemmin tulimme perille jonnekkin. Maalle ja takaisin elämän piiriin. Ensin lähes mykkinä, sitten kyynelsilmin nauraen.

Keulassa.  Kuva T. Nikulainen

s/y Andromedan pitkästä matkasta, päivistä merellä, siitä miksemme koskaan ylittäneet Pesukarhun kääntöpiiriä ja miksi me, Irlantiin lähteneet, lopulta rantauduimme myrskyn hännässä roikkuen Espanjan A Coruñaan, kertoo kippari Pive Toivonen blogissa http://taidevayla.nettisivut.fi/andromeda-atlantic-art/andromeda2/

Galiciassa repun kanssa kulkevalle huudeltiin hyvää caminoa. Eivät voineet arvata mihin vaellan, mutta toivotus tuli varmasti tarpeeseen.