Teltta on päivällä rinkassa. Rinkka on yöllä teltassa. Olin varma, että kun jatkan ajatusta, pujahdan madonreikään ja saan maailmankaikkeuden salat selvitettyä ennen puoltayötä.
Heräsin linnunlauluun. Kurjet olivat aikaisin äänessä. Torkuin, kunnes korpit aloittivat keskustelun. Pikkulinnut sirkuttivat ja pyrähtelivät kuusikossa. Yksi esitti kaikki tunnetut soittoäänet potpurina. En tunnistanut lajeja, vaikka olen monet kerrat lausunut pitäisi-opetella-lorun.
Kolme palokärkeä nahisteli saman kelopuun rungolla. Yksi vislasi neuvoja. Kahta muuta sieppasi ja ne antoivat tietäjälle kyytiä. Taustalta tunnistin vielä lokin ja raakkuvan variksen.
 |
| Varis |
Painoin luomet poskille. Mieleen ajelehti sanonta, "Äänellään variskin laulaa". Mitä sukulaismies yritti sanoa? Oliko tarkoitus kannustaa? "Kaikki laulaa." Selväksi tuli, että toiset laulavat paremmin kuin toiset ja juuri nyt äänessä oleva peräti surkeasti. Satakielistä ja Pariisin varpusista on pitkä matka varikseen.
Linnut törmäsivät mielen pöheikössä lautapinoon. Sanonta, "Kukin taaplaa tyylillään", voisi tarkoittaa, että on enemmän kuin yksi oikea tapa latoa lankkuja kuivumaan. Pienellä äänensävyn muutoksella naapurin toimia tarkkaava isäntä tulee kuitenkin lausuneeksi kovan tuomion. "Ei osaa, eikä opi." Tämä voi olla myös varpuluuta sanonnan muodossa. Lakaistaan pois. "Tehköön."
 |
| Lokki |
Ennen aamukahvia ei voi.
Muistelin yläasteen aikaista luokkakaveria. Tämä poika pyyhki kaikki keljuilut harteiltaan yhdellä ainoalla sananparrella. Ärsyttävän määrätietoisesti hän tylsytti terävimmänkin vinoilun toteamalla, "Ei meillä niinku teillä".
Se onkin jo läheistä sukua äitis-alkuisten sanontojen perheelle. "Äitis käveli ku sua teki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti