Kymmenkunta vuotta pysyin aloillani saaressa. Tunsin löytäneeni oman maiseman ja kasvatin juuria. Opittavaa oli paljon. Elämä muokkautui pieniin puihin, oli ehkä omituista, mutta myös taatusti omanlaista. Opin olemaan ja löysin sen polun pään, jota edelleen taiteilijana seuraan.
En kai koskaan todella tuntenut kaukokaipuuta. Pienestä pitäen matkustin mielikuvituksen voimin. Olin varovainen lapsi, joka nousi alimmille oksille ja kertoi sitten värikynin piirustuspaperilla suuresta viidakkoseikkailusta.
Luin innokkaasti matkakertomuksia. Matti A. Jokinen kiipeili Alppien seinämillä. Minä roikuin oranssissa pyykkinarussa Jaatisen kalliolla, leikkauksessa Viljakkalantien varrella. Cousteau selvitti merten salaisuuksia, minä sukelsin Visajärvessä. Saman tien varressa sekin.
En kai koskaan todella tuntenut kaukokaipuuta. Pienestä pitäen matkustin mielikuvituksen voimin. Olin varovainen lapsi, joka nousi alimmille oksille ja kertoi sitten värikynin piirustuspaperilla suuresta viidakkoseikkailusta.
Luin innokkaasti matkakertomuksia. Matti A. Jokinen kiipeili Alppien seinämillä. Minä roikuin oranssissa pyykkinarussa Jaatisen kalliolla, leikkauksessa Viljakkalantien varrella. Cousteau selvitti merten salaisuuksia, minä sukelsin Visajärvessä. Saman tien varressa sekin.
 |
| "Walter Biner iskee hakullaan pari hyvin suunnattua lyöntiä lumen peittämään jäähän." Tämän olen lukenut vähintään viisitoista kertaa. |
 |
| Kymmenenvuotiaan kiipeilijän muistiinpanoja. |
Ahmin äärimmäisiä retkiä napajäille ja vuoristoon. Mieleen kiinnittyi nimiä, joissa soi seikkailu, Kali Gandaki, Dolomiitit, Kuningatar Maudin maa...
Peilistä ei kuitenkaan katsonut poika, joka lähtee. Myöhemmin en nähnyt miestä, jolla on varaa.
 |
| Kuin David Lee Roth Skyscraper levyn kannessa. Kuva P. Myllymäki |
Ja saaressa suuri seikkailu odotti heti ulko-oven takana. Ainakin periaatteessa pikku Terhillä olisi voinut viisitoista heppaisen työntämänä ajaa Shanghaihin tai Tulimaahan. Kalat odottivat oikeaa uistinta eteensä. Märkäpuvussa snorklailin ympäri luotojen ja heitin volttia vihreässä kirkkaudessa.
Maastopyörä vei metsäpoluille ja kun talvella pystytti teltan jäälle Västergrundin pieleen, oli oikeasti naparetkellä. En ollut koteloitunut odottamaan siipiä. Lensin, mutta lyhyitä matkoja. Kunnes sitten nousin koneeseen ja lensin todella kauas.
 |
| Houtskarissa. Kuva P. Röyskö |
Maastopyörä vei metsäpoluille ja kun talvella pystytti teltan jäälle Västergrundin pieleen, oli oikeasti naparetkellä. En ollut koteloitunut odottamaan siipiä. Lensin, mutta lyhyitä matkoja. Kunnes sitten nousin koneeseen ja lensin todella kauas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti