Halusin laittaa auringon ja kuun maiseman ylle, rakentaa oman aurinkokunnan. Syksyllä 2010 pääsin työskentelemään Saaren kartanoon, Koneen Säätiön ylläpitämään taiteilija-ja tutkijaresidenssiin Mietoisiin. Kivinavetassa odotti puun veistoon varustettu verstas. Oli tilaa, hienoin koskaan näkemäni höyläpenkki ja ammattilaisten koneet, ennen kaikkea vannesaha. Lehti putosi puiston jalopuista. Muuttavat linnut mekastivat Mietoistenlahdella. Illalla taivaan värit korvasivat tuhatkertaisesti draaman, joka tasaisesta maisemasta puuttui.
Kahden kuukauden ajan uurastin aamusta iltaan. Juoksin lenkkejä tasangolla ja opin juomaan punaviiniä. Talven tullen viimeistelin veistokset Norrskatassa.
 |
| Kuorma lähdössä kartanolta. |
Luen usein lystikseni itselleni liian vaikeita kirjoja. Olen piirrustellut pitkiä nollien rimpsuja kosmoksen mittoja ihmetellen ja muistan kvarkkien hupsut nimet. En ymmärrä epätarkkuusperiaatetta vaikka takakannessa puhutaan yleistajuisesta esityksestä. Tietoisuuden selitys on Daniel Dennettiltä huikean rehvakas kirjan nimi, mutta tarvitsen vielä toisenkin selittäjän. Maailma on ihmeellinen ja minä ymmälläni ja utelias. Taiteilijana en tutki, ennemmin etsin ja hapuilen. Etsin vastauksia isoihin kysymyksiin. Nojaan tieteeseen, mutta on minulla myös todistus suoritetusta shamaanikurssista.
Lukemaani pyörittelen kellarissa, erakkomunkin kammiossa. Kuuntelen merisäätä ja rauhallisia musiikkiohjelmia, joissa ei paljon puhuta tai pelkkää Puhetta. Tai kasetilta ikisuosikkeja tai möykkää, joka ei juuri poikkea porakoneen pörinästä. Samalla teen jotain hyvin kouriintuntuvaa. Sahaan liimaan ja puristan. Leikin palikoilla. Rakennan maailmankuvaa.
 |
| Aurinko 2011 |
 |
| Kuu 2010 |
 |
| Vulkanus 2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti