Ensimmäinen pitkä matka, Ecuador

Voisin kiinnittää muistolaatan niille jalansijoille Olofsnäsin lauttarantaan, roskalavan viereen, mistä soitin Arja Toivoselle. Arja, taidemaalari itsekin, oli laittanut ilmoituksen liiton jäsenkirjeeseen. "Vuokrataan talo Ecuadorissa." Posti kantoi seikkailun käden ulottuville. Andit tarjoiltiin kotirapulle.

Sovimme tapaamisen. Talo oli anopin pihassa ja Pegushen kylä, Otavalon kaupungin yläpuolella, täynnä Cachiguangon sukua. Ei sinne voisi ihan ketä tahansa asuttaa.
Lähdin matkaan tammikuussa 2007. KLM lensi Tukholmasta Amsterdamin kautta Quitoon. Lentoemännät olivat kaksi metriä pitkiä ja kuin evääksi aloittelevalle matkamiehelle jäi päähän soimaan Schipholin kentän itsekseen rullaavien jalkakäytävien toistama mantra, "mind your steps".

Päätin, että vaikka vain istuisin kuukauden kattoterassilla tuijottamassa Imbaburaa, etupihan sammunutta tulivuorta, olisi se yllin kyllin riittävästi.

Talo radan varressa. Vasemmalla keittiösiipi. Yläkerrassa ateljee ja kaiken kruununa kattoterassi.

Imbabura, korkeus 4630m, etupihan tulivuori. Takapihalla kohosi Cotacachi.

Lopulta kiipesin vuorelle. Oppaana oli Cesar Guana, majatalon isäntä ja matkailulehti Ecuamundon päätoimittaja. Uin Isossa valtameressä ja katselin Las Penasin joukkueen otteita maan ykkösdivarissa, hörppien kaljoja vierasjoukkueen kannattajien porukassa. Meloin kajakilla yli ja ympäri Laco San Pablon.
Nousin rinteelle Banos de Aqua Santan yläpuolelle katsomaan Tungurahuan purkausta, joka paikallisten matkanjärjestäjien ilmoituksen mukaisesti alkoi joka ilta tasan kello 21.00.
Retkeilin viidakossa Rio Napon varrella. Sukelsin vesiputousten alla ja hommasin pimeetä pulloa El Ungalin Afro-Ecuadorilaisessa kylässä, Kolumbian rajan pinnassa, uuden ystävän, El Capitanin seurassa.

Cesar Guano ja Imbabura, "mies, jolla on hattu", ilman ikuista pilvisombreroa.

Opin matkalla espanjaa. Suvun luona kyläillessä ymmärsin paljon ja osasin sanoa jotain. Perheen pienille pystyin kuvailemaan miltä näyttää Peppi Pitkätossu.
Ostin charangon, kaikkialla Andeilla helisevän pikku kielisoittimen. Kaupan välitti Alfonso Cachiguango. Maailmankuulu muusikko seisoi poncho liehuen kadulla ja näppäili El Condor Pasaa. Virnistäen hän ojensi soittimen. Renkutin vastalahjaksi Judas Priestin Breaking the lawn riffiä.
Osasin tilata Taxi Simonin poimimaan gringon Pan American Highwayn varresta keskellä yötä.
Tunsin sen huimaavan riemun, kun on varmasti oikeassa bussissa, Jean Claude Van Damme potkii roistoja matkustamon videolla ja edessä on taas muutama huoleton tunti.

Viimeisellä viikolla vuokrasin maastopyörän. Oli tarkoitus nousta läheisille vuoristolammille ja kaahata tukka suorana alas. Sairastuin ankaraan vatsan vääntöön. Ateljeessa, leijonahuovan alla ymmärsin, että jotain oli muuttunut. Matkakuumemittari oli pahasti punaisella. Keksin uuden suunnitelman.

Uusi suunnitelma. Polkupyrä, pyhiinvaellus, espanja, Marbellan ateljeetalo.