Ihmisellä on taipumus löytää oma kuva kaikkialta. Ympyrä ja pari pistettä tulkitaan kasvoiksi. Poikkiviivan kaari riittää kertomaan millä mielellä hahmo on. Luonnossa nähdään oksankohdassa silmä ja kallion kyljessä nenä. Mietin miten vähillä viitteillä runko muuttuu ihmisen kuvaksi. Mietin onko yksinkertaisin samalla lähinnä muinaisinta. Veistin neljä ruuhta.
 |
| Valaxin faarao. Kuva P. Röyskö |
 |
| Veistoksen merikelpoisuutta testatessa kastuivat haalarit. Kuva P. Röyskö |
Mietin ihmistä puussa pesivänä eläimenä. Vertailin ihmisen ja luonnon arkkitehtuuria. Mittasin muurahaisen askeleita ja tutkin tähtikirjaajan kaarnan alle kaivamia koukeroita. Miten koristamme pesän? Miten teemme tilan vallalle ja valtiaalle? Miten asutamme jumalat?
Haaveilin kokonaisesta metsästä. Annoin sille nimen Babel skogen. Keskellä olisi maailmanpuu. Korkeuksiin kurkottavien palatsien juurella kyyhöttäisivät vähemmän väen matalat majat. Sortuneet kulttuurit työntäisivät uutta versoa lahosta kannosta. Eikä mikään tulisi koskaan valmiiksi. Jokainen näyttely olisi uusi kuningas, joka rakentaa kerroksen edeltäjien laskemille perustuksille.
 |
| Puuveistoksia Lahdessa, Taidepanimon Hiivahuoneella 2007. |
 |
| Puuveistoksia Helsingissä, Kaapelin galleriassa 2010. |
Ihmisellä taitaa olla myös taipumus kuvaa tehdessään tehdä omakuvaa. Epäilyttävän monen veistokseni korkeus on noin 183 cm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti