Työhuoneella.

Heti Houtskarin lautalla huolestuin. Teos. Pitää tehdä teos. Taideteos. Täyttää kokonainen galleria.

Aamulla piti keittää kahvia ja puuroa. Piti purkaa leiri rinkkaan ja kävellä. Piti löytää tai laittaa lounasta ja kävellä taas lisää. Piti suunnistaa ja löytää telttapaikka yöksi. Piti pystyttää leiri, peseytyä jos leiri oli hyvä ja vesi liki sekä valmistaa illallinen. Milloin oli sähköä seinässä tai akuissa piti käsitellä kuvia, hoivata sosiaalista mediaa ja pitää blogia. Teos?

Viimeistään Kuhankuonon pitkospuilla, matkan toisella viikolla suostuin uskomaan, teosta ei tehdä teltassa. Annoin olla. Pääsin tien rytmiin kaikilla viidellä aistilla. Ideoita tuli. Annoin niiden mennä. En tehnyt muistiinpanoja tai luonnoksia. Merkillisellä tavalla runko kuitenkin alkoi kiinteytyä, yksityiskohdat hioutua ja tekniset ratkaisut löytyä. Materiaali kieppui korvieni välissä kuin laukut lentokentän matkatavaralinjalla. Toinen elävä mielikuva oli tumma joki, joka virtasi silmieni takana. Siinä kellui risulauttoja. Lautoilla vinotti avoimia pahvilaatikoita. Saatoin nähdä vilauksen sisällöstä. Olisin voinut myös kurkottaa ja penkoa. Se ei ollut tarpeellista. Tiesin lauttojen ja laatikoiden kiertävän pitkää rinkiä. Ne tulisivat uudelleen, sisällään uusia yhdistelmiä ja entisestään karttunut rikkaus.

Kaiken aikaa keräsin materiaalia kirjekuoriin. Postin kyydissä kulkivat hapankorppupaketit Rovaniemelle tullakseen tuonnempana ladonseiniksi. Osa löydöistä oli talismaaneja, joiden avulla saatoin palata paikkaan ja tunnelmaan.

Napa galleriassa oli esillä kesän kestävä, lokakuulle saakka jatkuva X-border biennaali. Tämän onnenkantamoisen takia en saanut hakemaani syyskuun näyttelyaikaa. Sen sijaan sain viikkoja rakentaa teos Rovaniemellä. Missä tarkalleen, se oli vielä arvoitus. Simossa, 26. elokuuta, naputtelin viestin Tuomas Korkalolle. Kaksi minuuttia myöhemmin tuli vastaus. "Hei. Voisit työskennellä meidän työhuoneella ihan keskustassa. Majoitus onnistunee myös."

Kuppiloiden kärkeä on Kahvila Kauppayhtiö Rovaniemen Valtakadulla. Siellä kumottiin huurteinen tuoppi. Terassin kautta kierrettiin takaovelle ja kiivettiin toisen kerroksen taiteilijakäytävälle. Asetuin taloksi. Isäntäni Ninni ja Tuomas matkustivat Koreaan tekemään ympäristötaidetta.

Syyskuun 2013 kotitalo.

Istuin kirjoituspöydän ääreen rajaamaan. Päätin mihin mielikuviin ja ajatuksiin tartun. Ostoslistan kanssa jalkauduin hankintaretkille. Tuhat-tori, varsinainen Ali Baban aarreluola oli nurkan takana, saman talon alakerrassa. Se kätki röykkiöihinsä välttämättömyydet kukkakepeistä uunipelteihin ja kakkuvuokiin. Kivijalassa sijaitsi myös lähes kaiken tarpeellisen kotipesä Tuhat-tarvike. Täältä poimin muun muassa muovikuulia marjamaille ja peltisiä kukkakaukaloita Kemijoen lohiportaaseen.

Materiaalia teokseen ja kahvitunnille.

Ensimmäinen pala, Norrskatan koulun länsipääty.

Työhön sukeltanut.

Rakensin teoksen kaikkia osia samanaikaisesti. Liiman kuivuessa leikkasin. Maalin kuivuessa sahasin. Aamusta iltaan sidoin kaikkiin suuntiin repsottavia langanpäitä. Kuuntelin Areenasta edellistalven luontoillat ja ihmettelin välissä tulevan merisään jäätiedotteita. Takapihalta purettiin kesäteatteri.

Kauhajoelta tarttui teokseen 48 hevosta.

Mustikat, puolukat ja lakat.

Tekeillä on rehupaaleja Pohjois-Pohjanmaan pellolle ja munakas.

Ripustussuunnitelma ja lista.

Julisteasetelma.

Teos jonottaa kyytiä.