Aurinko laskee.

04.07. Mossala, Houtskari.

16.07. Loimaan Kalikka, Yläne.

04.08. Seiplax, Oravainen.

25.08. Kuivaniemi.

29.08. Ossauskoski, Tervola.

29.09. Ounasvaara, Rovaniemi.

Noin miljoona askelta, Galleria Napa.

Varhain keskiviikkoaamuna, yhdeksäs lokakuuta, pysäköi galleriatyöntekijä Marianne auton Kauppayhtiön nurkalle. Näyttely mahtui helposti farmari Volvoon. Ajoimme napaan.

Tilaa X-Border biennaalin näyttelyssä hallinnut, kirpputoritavarasta rakennettu kammio oli siivottu ulos. Ensi kertaa näin salin tyhjänä ja pääsin kokeilemaan miten huolellisesti gallerian neliö-ja kuutiometreihin sovitettu mielikuva tapasi todellisuuden.

Päivä kului jonoa järjestäen. Maan mainioin Marianne oli rakentanut veistosjalustoja antamieni mittojen mukaan. Ensimmäiselle nostin Norrskatan. Alakerrassa Lapin taiteilijaseuran väki remontoi taidelainaamoa. Illalla jäin yksin. Rakensin karttaseinän. Siihen merkitsin reitin ja kiinnitin kuvan jokaisesta telttapaikasta. Myöhään yöhön keittelin kahvia ja askelsin mielessäni.

Torstain urakkana oli ripustaa kukkakeppitasot kalastajanlangalla ja ongenkoukuilla kattoon. Sen verran olin ratkaisua edellisenä päivänä kokeillut, että sain huolettomat yöunet. Taas meni myöhään.

Perjantaina haalin kokoon syksyn värisen avajaistarjoilun, kettukarkkeja, mandariineja, karpalomehua. Viinakaupan myyjä soitti lomailevalle esimiehelleen varmistaakseen boolini oikeat ainesosat. Jaloviina, Pommac, Kivennäisvesi.

Parturi. Lounaaksi äärituhti pohjoisen erikoisuus, merenneidon kebab. (Siinä on sipulirenkaita.) Päiväunet. Tölkki kylmää kaljaa. Alakerran kirpputorilta räätälöity juhlapuku pykälään. Jäljellä oli vielä noin tuhat askelta juhliin.

Näkymä ovelta vasemmalle.

Etualalla Norrskata.

Autiotiloja. Lakkautettuja kouluja, kauppoja, pankkeja...

Pientila Satakunnassa.

Lakkasuo ja hakkuuaukea.

Pikkulintuja.

Näkymä ovelta eteen.

Etelä-Pohjanmaa. Takana Kauhajoen 48 hevosta.

Mustikoita.

Puolukoita. Takana Pohjois-Pohjanmaa.

Kemijoen lohiportaat.

Karttaseinä.

Työhuoneella.

Heti Houtskarin lautalla huolestuin. Teos. Pitää tehdä teos. Taideteos. Täyttää kokonainen galleria.

Aamulla piti keittää kahvia ja puuroa. Piti purkaa leiri rinkkaan ja kävellä. Piti löytää tai laittaa lounasta ja kävellä taas lisää. Piti suunnistaa ja löytää telttapaikka yöksi. Piti pystyttää leiri, peseytyä jos leiri oli hyvä ja vesi liki sekä valmistaa illallinen. Milloin oli sähköä seinässä tai akuissa piti käsitellä kuvia, hoivata sosiaalista mediaa ja pitää blogia. Teos?

Viimeistään Kuhankuonon pitkospuilla, matkan toisella viikolla suostuin uskomaan, teosta ei tehdä teltassa. Annoin olla. Pääsin tien rytmiin kaikilla viidellä aistilla. Ideoita tuli. Annoin niiden mennä. En tehnyt muistiinpanoja tai luonnoksia. Merkillisellä tavalla runko kuitenkin alkoi kiinteytyä, yksityiskohdat hioutua ja tekniset ratkaisut löytyä. Materiaali kieppui korvieni välissä kuin laukut lentokentän matkatavaralinjalla. Toinen elävä mielikuva oli tumma joki, joka virtasi silmieni takana. Siinä kellui risulauttoja. Lautoilla vinotti avoimia pahvilaatikoita. Saatoin nähdä vilauksen sisällöstä. Olisin voinut myös kurkottaa ja penkoa. Se ei ollut tarpeellista. Tiesin lauttojen ja laatikoiden kiertävän pitkää rinkiä. Ne tulisivat uudelleen, sisällään uusia yhdistelmiä ja entisestään karttunut rikkaus.

Kaiken aikaa keräsin materiaalia kirjekuoriin. Postin kyydissä kulkivat hapankorppupaketit Rovaniemelle tullakseen tuonnempana ladonseiniksi. Osa löydöistä oli talismaaneja, joiden avulla saatoin palata paikkaan ja tunnelmaan.

Napa galleriassa oli esillä kesän kestävä, lokakuulle saakka jatkuva X-border biennaali. Tämän onnenkantamoisen takia en saanut hakemaani syyskuun näyttelyaikaa. Sen sijaan sain viikkoja rakentaa teos Rovaniemellä. Missä tarkalleen, se oli vielä arvoitus. Simossa, 26. elokuuta, naputtelin viestin Tuomas Korkalolle. Kaksi minuuttia myöhemmin tuli vastaus. "Hei. Voisit työskennellä meidän työhuoneella ihan keskustassa. Majoitus onnistunee myös."

Kuppiloiden kärkeä on Kahvila Kauppayhtiö Rovaniemen Valtakadulla. Siellä kumottiin huurteinen tuoppi. Terassin kautta kierrettiin takaovelle ja kiivettiin toisen kerroksen taiteilijakäytävälle. Asetuin taloksi. Isäntäni Ninni ja Tuomas matkustivat Koreaan tekemään ympäristötaidetta.

Syyskuun 2013 kotitalo.

Istuin kirjoituspöydän ääreen rajaamaan. Päätin mihin mielikuviin ja ajatuksiin tartun. Ostoslistan kanssa jalkauduin hankintaretkille. Tuhat-tori, varsinainen Ali Baban aarreluola oli nurkan takana, saman talon alakerrassa. Se kätki röykkiöihinsä välttämättömyydet kukkakepeistä uunipelteihin ja kakkuvuokiin. Kivijalassa sijaitsi myös lähes kaiken tarpeellisen kotipesä Tuhat-tarvike. Täältä poimin muun muassa muovikuulia marjamaille ja peltisiä kukkakaukaloita Kemijoen lohiportaaseen.

Materiaalia teokseen ja kahvitunnille.

Ensimmäinen pala, Norrskatan koulun länsipääty.

Työhön sukeltanut.

Rakensin teoksen kaikkia osia samanaikaisesti. Liiman kuivuessa leikkasin. Maalin kuivuessa sahasin. Aamusta iltaan sidoin kaikkiin suuntiin repsottavia langanpäitä. Kuuntelin Areenasta edellistalven luontoillat ja ihmettelin välissä tulevan merisään jäätiedotteita. Takapihalta purettiin kesäteatteri.

Kauhajoelta tarttui teokseen 48 hevosta.

Mustikat, puolukat ja lakat.

Tekeillä on rehupaaleja Pohjois-Pohjanmaan pellolle ja munakas.

Ripustussuunnitelma ja lista.

Julisteasetelma.

Teos jonottaa kyytiä.

Reitti, osa2.

Matkan harvoja kiinteitä kiintopisteitä olivat kavereiden saunat. Kauhajokisilla lauteilla kulkijan korvia löylytti myös Slayer. Viisi päivää mukana urheillut Johanna nousi autokyytiin. Minä jatkoin itsekseni kohti Jurvaa. Seuraava tavoite oli Pohjanlahden ranta.

Vaelsin jokivarsia Laihialle ja Vähäkyröön. Patikoin menneen maailman museotietä Vöyrille. Oravaisissa kastuin suolaveteen. Meri vasemman käden puolella suuntasin ylös Pietarsaareen.

Kauhajoki-Pietarsaari

Pohjanlahden rantatie. Kylttejä katselin Vähäkyröstä Simoon. Majakoita en nähnyt yhtäkään, vettäkin vain vähän.

Karenssitie.

Uusikaarlepyyssä tiedetään kävelijän tarpeet.

Erittäin lupaava uimarantakyltti.

Larsmo-Haukipudas.

Seitsemän sillan tiellä pääsin pitkästä aikaa loikkimaan saarelta toiselle. Kokkolan jälkeen poikkesin, minkä pystyin, mutta enimmäkseen tallasin kasitien piennarta. Kalajoella pääsin taas saunaan ja yllätyskeikalle lukion maantiedon tunnille.

Seuraava löyly löytyi Pattijoelta. Se pelasti matkan viimaisimman sadepäivän lämpöiseksi muistoksi. Oulu alkoi tuntua todelliselta. Se oli oikea kaupunki, johon piti lähestymismarssia teollisuusalueiden ja kauppakeskittymien läpi. Sain illallisseuraa intialaiseen ravintolaan ja yökylän kerrostalossa. Näin irrallaan maan kamarasta nukuin viimeksi kotona Norrskatassa.

Ihmeelliseen risteykseen voi jalkaisin päätyä.

Nelostietä riitti Simoon. Olisi riittänyt pidemmällekin, mutta olin keksinyt oikotien. Ostin evästä muutamaksi päiväksi. Lähdin matkan pisimmälle korpitaipaleelle. Ylitin Kemijoen Tervolan Ossauskoskella. Palvelut löytyivät länsipuolelta. Taas tallasin nelostietä. Valmista tulee, nyt uskalsin tietää.

Ii-Rovaniemi.